Jatkuva ja jaksollinen metsänkasvatus vaikuttavat maaperän hiilen kertymiseen ja pysyvyyteen eri tavoin, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen sekä Luonnonvarakeskuksen tutkimuksesta selviää.
Tutkimuksen mukaan avohakkuu vähensi maaperän helposti hajotettavan hiilen määrää. Jatkuvan kasvatuksen metsissä tätä hiiltä oli enemmän, ja määrä oli lähempänä hakkaamattoman metsän tasoa.
”Suhteellisen lyhyellä aikavälillä havaitut vaikutukset olivat kuitenkin oletettua pienempiä, eikä maaperän kokonaishiilimäärissä ollut eri käsittelyjen välillä eroa”, kertoo väitöskirjatutkija Eva-Maria Roth tiedotteessa.
Sienten jäänteet tärkeitä
Metsän sieniyhteisö vaikuttaa siihen, miten paljon hiiltä maaperään kertyy ja kuinka pysyvästi se sinne jää.
Jatkuvan kasvatuksen metsissä maaperän sienet edistivät orgaanisen aineksen ja siten hiilivaraston muodostumista. Sen sijaan avohakkuun jälkeen pintasienijuurisienten määrä ja monimuotoisuus vähenivät selvästi, mikä häiritsee pysyvän hiilen muodostumista maaperään. Sienten jäänteet ovat tärkeitä, sillä niiden määrä liittyy vahvasti maaperän kokonaishiilimäärään.
”Käytännössä tämä tarkoittaa, että hakkuun jälkeen on hyödyllistä säilyttää tietty määrä varttuneita puita alueella, jotta sieniyhteisö ja sen ekologiset toiminnot voivat säilyä”, Roth sanoo.
Roth tutki maaperän hiilen määrää ja laatua kahdella eri koealasarjalla: Luonnonvarakeskuksen talvella 1985–1986 perustamissa kokeissa kuusimetsissä Vessarissa ja talvella 2010–2011 perustetuissa kokeissa mäntymetsissä Lieksassa.
Roth väittelee tämän viikon perjantaina (21.11.) Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Väitöskirja (Impact of continuous-cover forestry on soil carbon dynamics in boreal forests through soil organic matter quality, roots and fungi) on luettavissa Heldassa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Eiköhän ne avohakkuukohteet aika nopeasti mene edelle. Ainakin meikäläisen havaintojen muikaan avohakkuualoille kehittyy nopeasti hyvä taimikko. Sen sijaan jatkuvan kasvatuksen metsissä taimet, jos niitä yleensä onkaan, ovat pieniä ja kitukasvuisia.
Tällaisten vertailujen pitäisi käsittää kuvion koko kiertoajan.
Miten tässä tutkimuksessa huomioitiin kuusenjuurikäävän itiöemien säilyminen maassa?
Juurikääpä on lahottaja joten se säilyy niin kauan kuin maassa on sopivaa lahotettavaa. Sienijuuri tarvitsee elävän puun kaveriksi.