Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus voi ratkaista suometsien hoidon ongelmia, selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke), Helsingin yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen yhteistutkimuksista.
Tämä onnistuu. jos suon vedenpintaa onnistutaan puuston avulla säätelemään halutulla tavalla. Kun vedenpinta ei nouse liian lähelle suon pintaa tai laske liian syvälle turpeeseen, voidaan välttää kunnostusojituksia ja saada pienennettyä vesistö- ja ilmastopäästöjä.
Tutkimuksissa seurattiin poimintahakkuiden vaikutuksia vedenpinnan tasoon 2–5 vuoden ajan koealueilla korpikuusikoissa ja ravinteikkaissa rämemänniköissä eri puolilla Suomea.
”Vedenpinnan säätely jatkuvapeitteisellä metsänkasvatuksella vaikuttaisi erityisen käyttökelpoiselta eteläisessä Suomessa, ja mahdollisuudet siihen jopa paranevat ilmaston lämmetessä”, toteaa tutkija Kersti Leppä Lukesta.
Vaikka vedenpinnan säätely on tärkeää, jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen käyttökelpoisuus riippuu turvemailla vielä monesta muustakin avoimesta kysymyksestä.
”Tutkimuksemme antoi viitteitä siitä, että vapautetut alikasvoskuuset voivat kärsiä stressireaktiosta äkillisesti muuttuneen valoilmaston myötä. Olisi tärkeää ymmärtää, kuinka pitkäkestoisia stressireaktiot ovat ja mistä tekijöistä niiden voimakkuus riippuu.”
Avoimia kysymyksiä liittyy myös metsän kasvuun, tuhoriskeihin ja uudistumiseen. Ennustetut jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen hyödyt perustuvat vielä kokemukseen, jota on kertynyt tavanomaisin harvennuksin ja avohakkuin käsitellyistä suometsistä.
”Tähän on odotettavissa tarkennusta Luken ja yhteistyökumppaneiden monilta seurannassa olevilta jatkuvapeitteisen kasvatuksen suometsäkohteilta”, Leppä sanoo.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.