Jatkuvapeitteisinä kasvatettavat korpikuusikot voivat tutkimuksen mukaan olla hiilinielu. Tämä edellyttää kuitenkin, että hakkuissa jätetään metsään vähintään suositusten edellyttämä puumäärä.

Luonnonvarakeskuksen (Luke), Venäjän tiedeakatemian ja Itä-Suomen yliopiston kesäkuussa julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen vaikutuksia puuntuotantoon ja metsikön hiilitaseeseen.

Runsasravinteiset turvemaametsät olivat tutkimuksessa hiilinielu, kun poimintahakkuiden jälkeen jäävän puuston pohjapinta-ala oli suositusten mukaisesti yli 10 neliömetriä hehtaarilla. Metsät olivat päästölähde vain voimakkaimpien hakkuiden jälkeen, joissa jäävän puuston pohjapinta-ala oli alle kahdeksan neliömetriä hehtaarilla.

”Kunnostusojitus oli puuston kasvun turvaamiseksi tarpeellista vain voimakkaimpien harvennusten jälkeen. Jättämällä hakkuissa metsään säädösten edellyttämä puumäärä vedenpinta pysyi puuston kasvun kannalta riittävän alhaalla eikä kunnostusojitustarvetta ollut”, kertoo tutkimusprofessori Raisa Mäkipää Lukesta.

Turvemaiden maaperä on suuri hiilivarasto, ja sen purkautuminen aiheuttaa huomattavia päästöjä. Soiden vedenpinnan säätely vaikuttaa suoraan turpeen kasvihuonekaasupäästöihin.

”Onnistuessaan jatkuvapeitteinen metsänkasvatus on ojitetuilla ravinteisilla turvemailla ilmastokestävää, kun pitkällä aikavälillä veden pinnan annetaan hallitusti nousta. Tällöin puusto säilyy elinvoimaisena ja turpeen päästöt jäävät pieniksi”, Mäkipää toteaa.

Helmikuussa samaan tutkimuskokonaisuuteen liittyvässä tiedotteessa todettiin, että jatkuva kasvatus voi olla ojitetuissa korpikuusikoissa taloudellisesti parempi vaihtoehto kuin jaksollinen metsänkasvatus. Tuolloin tutkimuksen lähtöoletukset herättivät ihmetystä.

• Jatkuvan kasvatuksen tutkimus hämmentää

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.