Kääntömätästys vähentää luontaisesti syntyvän koivun määrää uudistusaloilla, ja siksi sitä tulisi suosia niillä kohteilla, joille se soveltuu. Roustealttiit, maalajiltaan hienot kohteet soveltuvat kuitenkin paremmin laikkumätästykseen.
Tämä ilmenee tuoreesta Luonnonvarakeskuksen ja Metsä Groupin tutkimuksesta, jossa verrattiin laikku- ja kääntömätästyksen vaikutuksia paljastuneen kivennäismaan määrään, havupuiden kasvuun ja luontaisesti syntyvän koivun määrään. Kokeet tehtiin vuosina 2012 ja 2015 perustetuilla kahdeksalla kohteella.
Kääntömätästyksessä maa muokataan mahdollisimman hellävaroen ja vähän maan pintaa rikkomalla. Laikkumätästyksessä kaivinkoneella käännetään humusta ja maata mättääksi muokkaamattomalle maalle.
Kolmen kasvukauden jälkeen laikkumätästetyillä aloilla oli keskimäärin 21 prosenttia enemmän luontaisesti syntyneitä koivuja kuin kääntömätästetyllä aloilla.
Mätästysmenetelmällä ei ollut vaikutusta istutettujen taimien kasvuun tai elossa oloon, vaan molemmissa taimet menestyivät hyvin. Laikkumätästyksessä paljastui hiukan enemmän kivennäismaata kuin kääntömätästyksessä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Tutkimuksen seloste on julkaistu Metsätieteen aikakauskirjassa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kääntömätästyksen merkittävä etu on sekin, ettei maastoon jää esimerkiksi perkaajaa haittaavia kuoppia. Muutaman vuoden kuluttua ei edes huomaa, että aluetta on muokattu.
Kuivina keväinä kääntömätästyskohteiden taimet säilyvät paremmin hengissä.
Tuo on kyllä ollut tiedossa raivuumiehillä jo pitkään. Hyvä että on nyt tutkittuakin tietoa.