Metsänhoidon suositusten ensimmäiset uudet harvennusmallit on julkaistu. Ensiksi julkaistiin uudistetut alaharvennusmallit sekä harvennusmallien hakutoiminnon beta-versio. Lähipäivinä mallikirjasto täydentyy yläharvennusmalleilla ja kesän aikana sekapuustojen, pidennetyn kierotajan ja ei ojituksen kunnostusta -malleilla. Rauduskoivujen mallit ovat luvassa kesällä 2024.
Uudistuksessa tavoitteena on ollut, että harvennusmalleista löytyy aiempaa täsmällisemmin metsänomistajan tavoitteisiin ja metsän ominaisuuksiin sopiva harvennusohje. Niinpä mallien määrä moninkertaistuu – kirjasto laajenee 14 mallista peräti 400 malliin. Nyt julkaistuja alaharvennusmalleja on 114 kappaletta.
Tapio on tuottanut harvennusmallit yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa. Niissä on otettu huomioon uusimmat tutkimustulokset metsien kasvusta.
Eri korkokannat huomioon
Harvennusmallit on tuotettu eri maaperätyypeille (kivennäis- tai turvemaa), eri alueille, eri pääpuulajeille ja sekametsille sekä kasvupaikkatyypeille. Ykä- ja alarajat poistuvat, niiden tilalle tulee kolmen korkokannan mukaiset rajat.
Erilaisia harvennusmallityyppejä on viisi: alaharvennusmallit, yläharvennusmallit, sekapuustojen mallit, pidennetyn kiertoajan mallit sekä ei ojituksen kunnostusta -mallit.
Mallin valinnassa lähtötiedoiksi annetaan metsän sijainti, pääpuulaji, kasvupaikka, kivennäis- vai turvemaa ja korkoprosentti eli metsänomistajan asettama taloustavoite. Alueen kasvukautta kuvaava lämpösumma ei enää ole mukana lähtötiedoissa, vaan malli valitaan jollekin kolmesta metsälain mukaisesta suuralueesta. Mallien hakusivua päivitetään kesän aikana.
Metsänhoidon suositusten harvennusmallit ovat apuväline harvennusten toteutukseen tasaikäisissä metsissä. Harvennusmalli osoittaa, milloin on suositeltavaa harventaa ja mikä on suositeltava puuston määrä harvennuksen jälkeen.
Metsälehti kuuluu Tapio-konserniin.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Tulostavoite on tietysti mahdollisimman huono tulos, mitäpä sitä kyselemään? 😀
Nykyisetkään harvennusmallit eivät mahdollista voimakaslatvuksisten nuorien puiden kasvattamaista.
Emme voi olla talous- ja metsäterveyssyistä metsässä väjentämässä parin vuoden välein, vaan puuston harvennus on tehtävä ensiharvennuksessa ja sen jälkeisessä väjennyksessä, jossa kasvutilaa pitäisi olla jo usean tukin rungoille. Kasvatus on järjetöntä, jos kasvattaja saa lopuksi vain yhden tyvitukin hontelosta metsästä.
Olen todennut, että täysilatvuksinen 10-12 m korkea nuori puusto kannattaa ensiharventaa massa- polttorankaharvennuksessa jo heti kun ensioireet oksien kuivumisesta (mikä tapahtuu valon puutteesta) alkavat alaoksistossa näkyä. Jo yhdenkin vuoden myöhästyminen aiheuttaa harvennuksen jälkeistä kasvun menetystä neulaston pienentymisen takia.
Täysilatvuksinen EH metsä kasvaa hyvällä maalla nopeasti ja tarvitsee alaharvennuksen jo 400r/ha tiheyteen alle 10 v myöhemmin, jolla tukinkasvu saadaan sitten varsinaisesti liikkeelle.
Hyvin ojitetulla ja mätästetyllä (isot mättäät) maalla tämä saadaan aikaiseksi jo noin 20 vuotiaassa metsässä. Tästä toiset 10 v eteenpäin merkitsee jo täystiheää tukkimetsää, joka alkaa pian taas pienentää lustojaan eli kärsiä ylitiheydestä, ilman väljennystä. Se kannattaa tehdä kerralla 200 r/ha tiheyteen (7 m puuväli, joka toinen runko pois), jolla metsää voikin sitten taas kasvatella kymmeniä vuosia hyvällä kasvunopeudella, kun latvuston kasvumoottori (yhteyttävä neulasmassa) on kunnossa.