Ladataan...
Metsänhoito | 13 kysymystä uusista ilmastosuosituksista
Uudet ilmastokestävän metsänhoidon suositukset kertovat, miten metsien sopeutumista muuttuvaan ilmastoon avitetaan ja millaisilla ratkaisuilla ilmastonmuutosta hillitään.
Tilaajille
Sopeutuminen ilmaston muutokseen on uusissa ohjeissa täysin riittämätöntä.
Metsälehdessä julkaistu kirjanpainajatuhohakkuiden ”räjähtäminen” n. kaksin – kolminkertaiseksi jo vuodesta 2021-2022 (ja epäilemättä tästä alkavan trendin) kertoo nykykeinoin tapahtuvan kuusen kasvatuksen tulevaisuuden heikkouden.
Taimitiheydet eli istutusmäärät tulisi olla suuriin mättäisiin ja luokkaa 1200 kpl/ha ja ensiharvennus mahdollisimman aikaisin. Näin puut eivät pääse haitallisesti riukuuntumaan pienilatvaisiksi, mikä romahduttaa kasvun harvennuksen jälkeen ja laukaisee herkästi myös jatkuvat tuulituhot.
Lämpösumman paisuessa nopeasti, jo nyt meidän pitäisi istuttaa monta vyöhykettä eteläisempiä puukantoja olemaan hyvinvoipia myös 50 v kuluttua senaikaisissa kymmeniä prosentteja suuremman lämpösumman olosuhteissa.
70-90 cm ojitus kyllä soille riittää, mutta ojat vain pitäisi olla max 30 m päässä toisistaan ja varmasti auki.
Suositukset jättävät kokonaan kertomatta, että pintaan asti märkä suo päästää ilmakehään 33 x hiilidioksidia pahempaa metaania. Suon ojitus ja pinnan kuivuminen lopettaa tämän.
Suosituksista puuttuu ns. superhavennus, eli terveen, hyvälatvaisen varttuneen metsän harventaminen tiheyteen 200 r/ha, jolla sitä voi kasvattaa vielä vuosikymeniä korkealla teholla ja tukkiprosentilla.
Tarvitsemme Suomeen paljon lisää koivun viljelyä, ja samalla hirvieläinkantojen pudottamista n. 1/4 osaan nykyisestä, jossa ne aiheuttavat yli miljardin kulut. Myös muita eteläisempiä sahauskelpoisia lehtipuita tarvitaan.