50 miljoonan euron kysymys

Mikä on sopiva hirvikanta? Siitä on käyty vääntöä jo vuosikymmenten ajan.

Pertti Pajusella on metsäammattilaisena yli 30 vuoden kokemus Suomusjärven alueen metsistä. Hän on jo moneen otteeseen ehtinyt turhautua hirvien vaikutuksiin puustossa, sillä hirvikannan säätelystä ei tunnuta saavan aikaiseksi järkevää ja tasapuolista keskustelua. (Kuvaaja: Seppo Samuli)

Tilanne on kyllästymiseen asti tuttu monelle metsänomistajalle ja metsäammattilaiselle, mutta kerrataan se silti:

Hirvet syövät avohakkuuaukolle istutetut männyntaimet, joten tilalle istutetaan kuusta. Kun lähialueelle tehdään seuraava hakkuu, aukolle ei enää edes yritetä saada aikaiseksi mäntytaimikkoa hirvien syötäväksi, vaan alue uudistetaan suoraan kuuselle.

Näin on tehty 2000-luvulla myös Suomusjärvellä Salossa. Seutu kuuluu Varsinais-Suomen rannikkoalueeseen, jossa elää tihein hirvikanta koko Suomessa.

”Tämä on liian tuttua. Ainoa vaihtoehto on kuusi”, Metsänhoitoyhdistys Salometsän alueneuvoja Pertti Pajunen kertoo taimikkojen keskellä.

Metsänomistajille on kertynyt syödyistä mäntytaimikoista kustannuksia, joista on maksettu vuosien varrella valtion hirvituhokorvauksia vaihtelevin periaattein. Myös Suomusjärvellä on alueita, joilla mäntyjen tilalle istutetut kuusentaimet näyttävät menestyvän kanervamättäiden keskellä kasvavia lajitovereitaan paremmin.

Tuhokorvaukset eivät kerro tuhomääristä

Sopivasta hirvikannan koosta on käyty vääntöä vuosikymmenten ajan. Metsä- ja liikennevahingot eivät ole ainoita hirvien kestävään määrään vaikuttavia tekijöitä, sillä hirvenmetsästyksellä on suuri virkistysarvo. Metsästysporukoilla, metsästyskoirien koulutuksella ja muulla hirvestykseen liittyvällä toiminnalla on myös mittava sosiaalinen rooli autioituvan maaseudun keskellä.

Silti metsäalalla on tautia takanaan, kun se kysyy, onko hirvien määrä kohtuullinen suhteessa hirvien aiheuttamiin vahinkoihin.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat Ari Nikula ja Juho Matala julkaisivat viime keväänä laskelman, jonka mukaan hirvet aiheuttavat metsätaloudelle vuosittain keskimäärin noin 50 miljoonan euron kustannukset. Hirvituhokorvauksia maksettiin vuonna 2019 yksityisille metsänomistajille 1,4 miljoonan euron verran.

”Kun lisätään vakaviin tuhoihin hirvien puustolle aiheuttamat kasvu- ja laatutappiot, vuosittaiset kustannukset nousevat helposti jopa sinne 50 miljoonaan euroon”, Nikula kertoo.

Laskelmassa on käytetty vuosien 2009–2013 valtakunnan metsien inventointien (VMI) hirvituhotietoja. Tarkkaa lukua hirvituhoista on vaikea laskea, mutta hirvikanta on nykyisin samalla tasolla, joten kustannusarvion voi olettaa koskevan myös nykymetsiä.

Vuosittain maksettujen hirvituhokorvausten määrä on Nikulan mukaan vaihtelevasti neljäs–kymmenesosa metsien todellisista vakavista hirvituhoista.

Kaikki lähtee kantatavoitteesta

Hirvikannan ja hirvenmetsästyksen suunnittelun kivijalkana toimivat alueelliset riistaneuvostot. Niihin valitaan tänä keväänä uudet jäsenet.

Suomusjärvi kuuluu Varsinais-Suomen alueeseen, jonka riistaneuvostossa metsänomistajia edustaa Ville Kalluinen MTK:n jäsenenä.

”Kun (hirvikannan)tavoitetiheydet asetettiin viimeksi pari vuotta sitten, lukemat lyötiin seinälle, eikä siihen paljon sanomista ollut. Sovittiin niin, että jätän eriävän mielipiteen asiasta, mutta yksin jäin sen mielipiteen kanssa.”

MTK:n näkemys tavoitekannasta on 2,5 hirveä tuhannella hehtaarilla. Suomusjärvi kuuluu hirvitalousalueeseen VS 3, jonka tavoitekannaksi tuli 4,2–4,7 hirveä tuhannella hehtaarilla.

Tavoitteet määritellään asetuksen mukaan sidosryhmäkuulemisten perusteella. Jos kantatavoite on keskiarvo, joidenkin sidosryhmien tavoitekannan on täytynyt olla reilusti yli 6 hirveä tuhannella hehtaarilla, jos MTK:n kanta oli 2,5 ja lopullinen kompromissi oli yli 4 hirveä tuhannella hehtaarilla.

Tässä vaiheessa sopii kysyä, että kuinka painava maanomistajien näkemyksen tulee olla, sillä metsästysoikeus kuuluu lain mukaan maanomistajille.

”Ilmoitin, että osalla alueista maanomistajat eivät varmasti ole tyytyväisiä näin korkeisiin kantatavoitteisiin”, Kalluinen sanoo.

Hänen mukaansa hirvikanta on Varsinais-Suomessa pääasiassa tavoitteiden ylärajalla, joten tehokasta metsästystä tulee jatkaa. MTK:n mukaan yli kolmannes Suomen (20/59) hirvitalousalueista ei ole saavuttanut hirvikantatavoitetta kertaakaan viimeisten viiden vuoden aikana.

Sonni-lehmäsuhde myös oleellinen

Hirvien määrän lisäksi huomiota tulee kiinnittää myös kannan rakenteeseen. Uros-naarassuhde ja vasojen osuus vaikuttavat siihen, millä tahdilla kanta kehittyy.

Suomessa on hirvilehmiä lähes järjestään tavoitteita enemmän. Käytännön kentältä on tuttua väite, että osa metsästysporukoista säästelee tehokkaasti lisääntyviä hirvilehmiä, vaikka niille olisi kaatolupia.

Puheet ovat puheita, mutta tilastot kertovat hyvin elinvoimaisesta hirvikannasta.

”Hirvikanta on pysynyt hyvin tuottavana. Kun kantaa on leikattu, se on pystynyt nousemaan nopeasti, kun pyyntipaine alenee”, Luken Ari Nikula kertoo.

Luonnonvarakeskuksen on määrä selvittää tämän vuoden aikana monipuolisesti hirvien ja hirvieläinten tuottamia hyötyjä ja aiheuttamia kustannuksia koko Suomessa.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 6/2020

Kommentit (2)

  1. …ja yhtä kauan kuin tätä keskustelua on käyty, on hirviä ja hirvenmetsästäjiä demonisoitu härskisti metsänomistajien taholta – esimerkkejä ei tarvitse hakea tämän lehden keskustelupalstaa kauempaa.

    Metsänomistaja voi ottaa maidensa metsästysoikeuden pois metsästysseuralta, jos ei ole tyytyväinen. Mutta siitä seuraa sitten se, että hirvet oppivat ko. palstan olevan paikka jossa saa olla rauhassa, joten tuhoja tulee entistä enemmän.

    Ainoa eettisesti ja ekologisesti kestävä tapa estää hirvituhot, on viljellä sekametsää ja suosia jatkuvaa kasvatusta. Siinä samalla tulee estettyä muutkin metsätuhot – myrsky, sienet, tai hyönteiset eivät vie kaikkea kun metsässä on useita puulajeja ja ikäluokkia sekaisin.

    On käsittämätöntä, että mono”metsän” tuhosta syytetään eläimiä (tai metsästäjiä). Jos mono”metsä” tuhoutuu, syy on ahneessa, tyhmässä ja lyhytnäköisessä metsänhoidossa.

    Terveisin, eräs metsästävä metsänomistaja.

  2. Riistaneuvostojen perustamista perusteltiin mm. sillä, että niissä saataisiin esille myös muidenkin kuin metsästäjien mielipiteitä tähän hirvikysymykseenkin. Itsekin istuin noissa kokouksissa jokusen vuoden. Pikku hiljaa minulle paljastui, että taisin olla ainoa porukasta, joka ei ollut aktiivimetsästäjä! Toki olin elämäni varrella osallistunut monenlaisiin jahteihin, mutta mikään aktivisti en ole.

    Jostakin kumman syystä kaikkien sidosryhmien edustajiksikin oli valikoitunut metsästäjiä. Kenties valinta oli tapahtunut periaatteella, ”Mene sinä nyt sinne meitä edustamaan, kun olet itsekin innokas metsästäjä”! Kovin oli yksimielistä porukkaa MTK:n edustajaa myöten. Ei tarvinne yhtään ihmetellä, ketkä päättävät hirvikannan suuruuden.

Metsänhoito Metsänhoito