1. Mikä aiheuttaa istutustaimille tuhoja?

Taimituhojen aiheuttajat jaetaan bioottisiin ja abioottisiin. Bioottisia tuholaisia ovat sienet ja niiden aiheuttamat taudit, hyönteiset sekä selkärankaiset.

Abioottisiin tekijöihin lukeutuvat muun muassa säästä ja ilmastosta, kasvupaikasta sekä ihmisen toiminnasta aiheutuvat tuhot.

2. Mikä kasvattaa taimivaurioiden riskiä?

Huono maanmuokkausjälki, välivarastossa ja istutuksessa taimelle tulleet vauriot sekä väärä istutuspaikka lisäävät taimien tuhoriskiä.

Runsas pintakasvillisuus tainten ympärillä altistaa home- ja sienitaudeille sekä tukkimientäi- ja myyrätuhoille.

Myös sääolot vaikuttavat tuhoriskiin. Viileä sateinen kasvukausi on otollinen sienitaudeille. Kuiva lämmin kasvukausi suosii puolestaan hyönteisiä.

Lumen puute sekä pakkasen ja suojakelin vuorottelu altistaa sekin tuhoille.

3. Mitkä ovat tyypillisimpiä taimituhojen aiheuttajia?

Tukkimiehentäi on yksi yleisimmistä ja kohtalokkaimmista tuholaisista sekä männyn että kuusen taimikoissa. Kovakuoriaisiin lukeutuvan tukkimiehentäin syönti voi kuivattaa ja tappaa pienet taimet.

Sienitaudeista männyntaimia vaivaa ajoittain männynversoruoste sekä männynversosurma. Kuusella männynversoruostetta vastaavaa tautia aiheuttaa kuusentuomiruoste. Pohjoisessa männyn taimikoiden riesana on neulasistoa kuivattava männyntalvihome.

Myyrätuhoja esiintyy etenkin myyrähuippujen aikaan. Lisäksi taimia kurittavat hirvieläimet. Metsäkanalinnut saattavat napsia silmuja sekä katkoa latvoja.

Säistä aiheutuvia yleisiä tuhoja ovat ahava, halla sekä rouste. Esimerkiksi hienojakoisilla mailla pintarouta eli rouste nostaa herkästi pieniä taimia juuripaakkuineen ylös.

4. Mistä männynversoruosteen tunnistaa?

Männynversoruoste voi olla ajoittain männyntaimille hankala vaiva. Se leviää männyn uuteen latvakasvaimeen alkukesästä haavan maassa talvehtineista lehdistä.

Uusi kasvain käyristyy ja kuivuu loppukesään mennessä.

Pieni taimi menettää latvakasvaimen tuhon seurauksena kokonaan. Taimi ei menetystä kestä, vaan jää muun kasvillisuuden jalkoihin eikä selviydy. Sen sijaan hyvin istutettu ja juurtunut taimi selviää tuhosta ajan kanssa. Taimi kuitenkin menettää pari ensimmäistä kasvuvuotta hakiessaan uutta latvaa. Myöhemmässä vaiheessa isommilla taimilla latvanvaihdosta seuraa laatuvikoja.

5. Mitä kuusentuomiruoste aiheuttaa taimelle?

Kuusentuomiruoste käyristää kuusten uusimpia vuosikasvaimia. Latvat menevät mutkalle, kiemurtelevat ja kuivuvat. Taudin seurauksena kuusesta voi tulla monilatvainen.

Yleisin se on viisivuotiaissa ja sitä vanhemmissa peltoistutuskuusikoissa, joiden lähistöllä on ruostetaudin toista isäntäkasvia tuomea.

6. Miten versosurma näkyy taimessa?

Männynversosurman tunnistaa keväällä, kun männyn versot eivät puhkea ja neulaset ruskettuvat neulasen kannasta lähtien. Viimeisimmästä kasvaimesta tulee kalju eikä silmu lähde kasvamaan.

Myös kuusi voi saada versosurman. Kuusella se kuivattaa usein kahden vuoden kasvut latvasta.

Männynversosurma on yleinen kosteissa ja viileissä painanteissa. Se aiheuttaa laatuvikoja, mutta voi pahimmillaan tappaa taimen.

7. Miten myyrän ja tukkimiehentäin syönnin erottaa toisistaan?

Tukkimiehentäin syöntijäljen reuna on mutkittelevampi ja pienipiirteisempi kuin myyrän. Taimesta on selvästi nakerrettu kuori, eikä syönti ulotu niinkään puuaineeseen. Peltomyyrä sen sijaan saattaa pilkkoa koko taimen tulitikun mittaisiksi pätkiksi.

Metsämyyrä puolestaan on taitava kiipeilijä ja irrottaa taimen latvasilmun siten, että jäljelle jää vain kuoppa. Latvasilmun puuttuessa taimi lähtee monesta silmusta kasvamaan ja siitä tulee monilatvainen, kunnes se löytää latvakasvaimen.

8. Miltä näyttää hallan puraisema taimi?

Kevään ja alkukesän halla on helppo tunnistaa siitä, että uusi kasvu käpristyy ja kuivuu heti. Syksyn hallat voi sekoittaa kesän aikaiseen kuivumiseen.

Kuivumiselle herkimmät kohteet eivät välttämättä ole hallalle altteimpia. Etenkin paahderinteiden pienet taimet saattavat kuivua herkästi. Halla puolestaan iskee erityisesti kosteisiin alaviin notkelmiin.

9. Missä tavataan eniten ahavaa ja miten sen tunnistaa?

Ahavaa syntyy paikkoihin, joihin tulee runsaasti auringon säteilyä maan ollessa vielä roudassa ja jäässä. Herkkiä ahavalle ovat esimerkiksi mäkien laet.

Runsas kevätaurinko kiihdyttää taimen haihduttamista, mutta juuristo ei pysty ottamaan jäisestä maasta vettä ja taimi kuivuu.

Ahavan tunnistaa auringon puoleisten neulasten ruskettumisesta. Ahavan voimakkuudesta riippuen silmutkin saattavat kuivua. Pieniltä taimilta ahava voi kuivattaa koko latvan.

Juttua varten on haastateltu tutkija Marja Poteria Luonnonvarakeskuksesta. Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 4/2020.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.