Siemen Forelia Oy:n karistamolla Saarijärvellä on menossa kiireiset ajat. Uunit ovat jatkuvalla syötöllä päällä, kun käpyjä karistetaan ja viime vuoden männyn huippusiemensato otetaan talteen.
Siemen Forelian toimitusjohtajana helmikuun alussa aloittanut Anne Immonen on ehtinyt jo useamman kerran kuunnella uuden karistamon huminaa. Kaksi miljoonaa euroa maksaneen karistamon läpi kulkee huhti-toukokuuhun mennessä miljoona litraa käpyjä. Niistä saadaan useampi tuhat kiloa jalostettua siementä. Nämä siemenviljelmillä kasvaneet siemenet ovat todellisia suomalaisten metsien helmiä.
”Metsänjalostuksen yli 80-vuotinen historia kulminoituu näihin. Tämä on ainoa tapa, millä tutkimuksen tulokset siirretään metsätalouden hyväksi”, Immonen selventää.
Tämä on yksi syy, miksi lähes 30 vuotta taimituotannon puolella työskennellyt Immonen vaihtoi taimet siemeniin. Viljelymetsätaloutta nykyisessä muodossaan ei olisi ilman jalostettua siementä. Esimerkiksi puiden kasvun ja laadun lisäksi sopeutuminen muuttuvaan ilmastoon on ollut mukana jalostustyössä jo pitkään.
Immonen näki siemenissä uuden kiehtovan maailman, jota hän halusi päästä kehittämään.
”Siementuotanto on strategisesti niin merkittävä metsätalouden kannalta, että katse on oltava tulevaisuuteen, jotta teemme nyt oikeita ratkaisuja – tai niin oikeita kuin pystymme.”
Suomessa siemen Ruotsia halvempaa
Siemen Forelia on Metsähallituksen tytäryhtiö, jonka omistuksessa on lähes 1 800 hehtaaria metsäpuiden siemenviljelmiä. Uusia siemenviljelmiä perustetaan metsäpuiden siemenviljelysten perustamisohjelman mukaisesti.
Tällä hetkellä perustetaan vanhan ohjelman viimeisiä siemenviljelmiä. Kolmen neljän vuoden kuluttua käynnistetään uusi ohjelma, jonka laatimisessa Immosta on kuultu asiantuntijana. Siinä pitää ennakoida, mikä siementarve on vuosikymmenten päästä.
”Mihin suuntaan lähdemme menemään, on monen tahon skenaariokompromissi. Sitä tarkastellaan kymmenen vuoden päästä, olivatko ajatukset oikeat.”
Suuria muutoksia puulajeihin ei ole tulossa. Mänty, kuusi ja koivu ovat edelleen pääpuulajit. Mukaan mahtuu myös tervaleppää, lehtikuusta ja tammea.
Immonen tuottaisi enemmänkin erikoispuulajien siemeniä, mutta ne ovat työläämpiä tuottaa ja siemensaannot peruspuulajikolmikkoa vaatimattomammat. Hinta nousee väkisin.
”Mitä enemmän tuotteessa on käsityötä ja riskiä, tottakai se maksaa. Suomessahan siemen on ollut sillä tavalla halpaa. Esimerkiksi Ruotsin hintataso on kovempi kuin meillä täällä.”
Kuusen tuholaisilla ikuiset bileet?
Metsäpuiden siementen riittävyys katsotaan osaksi huoltovarmuutta. Kuusta lukuun ottamatta siementuotannon kehittämisessä on onnistuttu hyvin, ja siemen on riittänyt. Kuusta vaivaavat sieni- ja hyönteistuholaiset. Tuholaiskannat romahtaisivat, jos kuusi pitäisi välivuoden kukinnasta. Näin ei kuitenkaan ole viime vuosina käynyt.
”Nyt on lämmennyt niin paljon, että onko meillä riski siinä, että kuusi koko ajan pikkuisen kukkii ja hyönteisillä on bileet koko ajan”, Immonen pohtii.
Kuusen siemenlaarin pohja on pilkottanut monena keväänä. Viime vuonna siementä saatiin, muttei niin paljon kuin toivottiin.
”Tämä vuosi menee varmaan kohtuullisesti. Mutta eihän varasto monta vuotta kestä, jos ei uutta satoa tule.”
Keinoja haetaan tutkimuksesta
Siemenviljelmien suuria vartepuita ja valtaisia pinta-aloja on mahdotonta käsitellä kasvinsuojeluaineilla. Immoselta kysyttiin Siemen Forelian työhaastattelussa, olisiko hänellä ratkaisu kuusta vaivaaviin tuholaisongelmiin ja siemenpulaan. Se tieto olisi ollut rahanarvoinen, mutta toistaiseksi vastausta ei ole kenelläkään.
”Kyllä me yritämme vielä katsoa, löydämmekö jotain, ja yhteistyö tutkimuksen kanssa on tässä avainasemassa”, Immonen toteaa.
Vaikka männyllä ja koivulla uudistaminen on lisääntynyt, on kuusi edelleen Etelä-Suomessa istutusten valtapuulaji. 1990-luvulla alkanutta kuusibuumia ei osattu aikoinaan ennakoida. Menekkiä ovat siivittäneet viljelyvarmat huipputaimet, mutta myös hirvieläinkannat.
Immonen on seurannut huolissaan kuusen ylivoimaa taimimarkkinoilla vuosikaudet.
”On käsittämätöntä, että meillä puhutaan puulajien monipuolistamisesta, mutta sitten on sorkkaeläimet. Oikeasti pitää miettiä, kumpi sen leivän tähän maahan tuo: uusiutuvat metsät ja kasvava raaka-aine vai keskitytäänkö sorkkaeläintalouteen.”
ANNE IMMONEN
- Siemen Forelia Oy:n toimitusjohtaja
- TYÖSKENNELLYT UPM:n Joroisten taimitarhan päällikkönä ja Fin Forelian liiketoiminnan kehityspäällikkönä
- METSÄTALOUSINSINÖÖRI ja tradenomi, opiskellut luontokartoittajan erityisammattitutkintoa
- Kotoisin Leppävirralta, jossa myös asuu ja jossa omistaa metsää
- HARRASTAA metsänhoitoa, ikonimaalausta, kuvanveistoa sekä taidegrafiikkaa
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään