Metsänhoito | Hakkuu sopii myös liito-oravametsään

Liito-orava ei automaattisesti estä hakkuita. Kaikki hakkuutavat ovat sallittuja, kunhan liito-oravan elinmahdollisuuksia ei heikennetä.

Tea Heikkinen (vas.) ja Tiina Lintuharju etsivät potentiaalisen pesähaavan juurelta merkkejä liito-oravasta. Yleensä liito-orava havaitaan papanakasoista. Parhaiten ne löytyvät kevättalvella, kun siitepöly värjää ulosteen keltaiseksi. (Kuvaaja: Seppo Samuli)

Helposti ajatellaan, että liito-oravan asuttama metsä menee käyttökieltoon. Todellisuudessa liito-orava estää hakkuut kokonaan harvoin.

Parhaillaan käynnissä oleva Liito-orava-Life-hanke etsii keinoja liito-oravan ja metsien talouskäytön yhteensovittamiseen. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun liito-oravan huomioivasta metsien käsittelystä tehdään käytännön esimerkkejä.

Hankkeessa mukana oleva Suomen metsäkeskus on kartoittanut ja tehnyt leimikkosuunnitelmia lähes 30 yksityisomisteiseen liito-oravametsään hyvin tuloksin.

”Kaikki hakkuutavat liito-oravakohteella ovat mahdollisia. On hyvin harvinaista, että maanomistajaa tyydyttävää ratkaisua ei löydetä”, kertoo hankkeen projektipäällikkö Tea Heikkinen Metsäkeskuksesta.

Peräti kaksikymmentä hankkeeseen osallistunutta yksityismetsäkohdetta hakattiin ja kuusi päätyi suojeluun. Ainoastaan yhdessä ratkaisu jäi löytymättä.

Metsänomistaja päättää

Olemme saapuneet Juvalle Etelä-Savoon tutustumaan yhteen hankkeessa mukana olevista kohteista. Metsä on todellinen malliesimerkki liito-oravan asuttamasta elinympäristöstä. Vanhan kuusikon lomassa on runsaasti lehtipuustoa, järeitä kolohaapoja sekä liito-oravan herkkunaan pitämää leppää. Myös ravintopuuksi sopivaa koivua kasvaa yllin kyllin.

Metsään toteutettiin kevättalvella 2021 kevyt poimintahakkuu, jossa suosittiin lehtipuustoa ja poistettiin kuusta sekä liito-oravalle vähemmän merkityksellistä mäntyä.

”Hakkuutapa päätetään kohteen ja maanomistajan tahdon mukaan. Hankkeessa on tehty peitteellisiä hakkuita, pienaukkoja, harvennuksia ja muutamalla kohteella avohakkuu. On myös hakattu osalla kuvioista ja osa kuvioista suojeltu”, kertoo luonnonhoidon asiantuntija Tiina Lintuharju Metsäkeskuksesta.

Pesä- ja levähdyspaikka suojeltu

Kohteiden kartoittamiseen ja hakkuusuunnitelmien tekoon osallistunut Lintuharju arvioi, että poimintahakkuu oli tällä kohteella paras vaihtoehto. Kuusikon sisällä vanhojen kolohaapojen luona on luonnonsuojelulain suojaama liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka. Paikalta on löydetty viimeksi vuonna 2019 liito-oravan papanoita.

Jos metsään olisi tehty avohakkuu, käsitelty alue olisi jäänyt huomattavasti nykyistä pienemmäksi, sillä lisääntymis- ja levähdyspaikkaa ei saa heikentää saati hävittää.

Heikentämiseksi katsotaan lisääntymis- ja levähdyspaikan tuulenkaadot. Tästä syystä avohakkuuta ei uloteta lisääntymis- ja levähdyspaikan lähelle. Samalla on varmistettava, että liito-oravan kulkuyhteydet säilyvät. Kulkuyhteydellä tarkoitetaan vähintään kymmenmetristä puustoa, joka yhdistää liito-oravalle sopivat elinalueet toisiinsa.

”Tuulenkestävyys pitää aina tällaisilla kohteilla ottaa huomioon. Särkymävaraa pitää olla kulkuyhteyksissä ja lisääntymis- ja levähdyspaikan suojaamisessa”, Heikkinen muistuttaa.

Liito-orava suosii pesäpuina kookkaita haapoja, joihin tikka on tehnyt koloja. Kolohaavat, joiden vieressä kasvaa suojaava kuusi, ovat liito-oravan mieleen. (Kuvaaja: Seppo Samuli)

Korvausta harvoin

Juvan liito-oravakohteella hakkuukertymä näyttää jääneen varsin pieneksi, ja usein poimintahakkuu laskee puutavarasta maksettavaa hintaa. Metsänomistaja ei kuitenkaan saa liito-oravan vuoksi kevyempänä toteutettuun hakkuuseen korvausta tai tukea.

Mikäli metsässä ei voida toteuttaa minkäänlaista hakkuuta eikä kohde kelpaa mukaan Metso-suojeluohjelmaan, voi ely-keskukselta hakea vahingonkorvausta.

”Käytännössä ely-keskus voi korvata, jos mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, mutta on todella harvinaista, että korvauksia maksetaan”, Heikkinen kertoo.

Tällä kohteella metsä kuuluu FSC-sertifiointiin, ja maanomistaja oli tavoitellut kuviolla peitteellistä metsänkasvatusta. Lisäksi tuloja haettiin harventamalla peremmällä oleva männikkö, joka ei kuulu liito-oravan elinpiiriin. Lintuharju arvioi, että poikkeuksellisen rehevä järeä metsä olisi kelvannut myös suojeluun.

”Yksin liito-orava ei oikeuta suojelua. Aika usein liito-oravakohteet ovat kuitenkin sellaisia, joissa Metson elinympäristökriteerit täyttyvät ihan helposti”, Lintuharju toteaa.

 

 

Havaintojen siirtymisessä ongelmia

Metsänomistaja pystyy tarkastelemaan liito-oravahavaintoja Metsään.fi-palvelussa. Havainnot löytyvät kartta-aineiston kohdasta Muut luontokohteet.

Metsäkeskukselta lähtee automaattisesti ilmoitus maanomistajalle, hakkuuoikeuden haltijalle ja ely-keskukselle, jos metsänkäyttöilmoitus kohdistuu alueelle, jolla on tehty liito-oravahavainto.

Metsäkeskuksella oleva tieto liito-oravista pohjautuu ely-keskuksilta saatuun aineistoon. Ongelmana on, että havaintoaineisto ei ole päivittynyt vuoden 2020 jälkeen. Tavoitteena on, että havainnot tulevat jatkossa Suomen lajitietokeskukselta, mutta aineistojen siirtymisessä on ollut puolentoista vuoden viive.

”Ne eivät vielä siirry meille, mutta viimeisin tieto on, että syyskuussa siirtyy. Sen jälkeen myös vuoden 2020 jälkeen tehdyt havainnot hujahtavat Metsään.fi-palveluun”, kertoo projektipäällikkö Tea Heikkinen Metsäkeskuksesta.

 

Hankalasti arvioitava laji

  • Liito-oravien kanta-arviot vaihtelevat runsaasta 140 000 pesivästä naaraasta vain 50 000 naaraaseen.
  • Tavataan Etelä-Suomesta aina Lapin eteläosiin asti.
  • Vaarantunut, määrän arvioidaan vähentyneen kymmenessä vuodessa yli kolmanneksen.
  • Kanta-arvioita on kritisoitu, sillä liito-orava on liikkuvainen laji, mutta esiintymistä tarkastellaan kiinteillä seurantapisteillä.
  • Suomessa esiintyvää liito-oravalajia esiintyy Suomen lisäksi Virossa sekä Venäjällä.

Viisi vinkkiä liito-oravametsän käsittelyyn

  1. Katso liito-oravahavainnot Metsään.fi-palvelusta.
  2. Säästä kulkuyhteydet, lisääntymis- ja levähdyspaikat sekä ruokailualueet.
  3. Jätä suojapuustoa, suosi lehtipuusekoitusta ja säästä haapoja.
  4. Selvitä mahdollisuus suojeluun.
  5. Huomioi liito-orava jo metsäsuunnitelmassa, ei vain leimikkotasolla.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito

Keskustelut