Hankintahakkuut ovat katoavaa kansanperinnettä

Yhä harvempi kaataa hankintapuut itse. Metsäyhtiöiden ostoslistan kärjessä on mäntykuitu.

Hankintapuuta noudetaan tienvarresta yhä vähemmän. Parhaiten metsäyhtiöille kelpaa mäntykuitu. (Kuvaaja: Hannu Jauhiainen)

Hankintakaupan kannattavuus pohdituttaa metsänomistajia, ja yhä useampi päätyy lopulta tekemään vaivattomamman pystykaupan. Tämä näkyy Luonnonvarakeskuksen kokoamassa tilastossa, jonka mukaan vain kuudesosa viimevuotisesta puukaupasta oli hankintakauppaa.

Suurin osa tehdyistä hankintakaupoista on metsänhoitoyhdistyksen korjuupalveluiden tuottamaa tai muuten koneellisesti korjattua puuta. Vain murto-osa on perinteistä, metsänomistajien itsensä hakkaamaa ja tien varteen kuljettamaa hankintapuuta, puunostajat arvioivat.

”Meidän koko puukaupasta noin 10 prosenttia on hankintapuuta, mutta isäntiä, jotka kaatavat puunsa itse, on todella vähän. Aika moni hankintakauppa kääntyy lopulta sellaiseksi, että hakkuukone käy sen tekemässä”, kertoo ostopäällikkö Risto Nurmela Stora Ensosta.

Samanlainen käsitys asiasta on metsäasiantuntija Jukka Haatajalla Pääkaupunkiseudun metsänomistajien palvelutoimistosta.

”Hakkuutyön itse tekeviä isäntiä on häviävän pieni määrä entiseen verrattuna. Yhdistys on harvoin välittämässä metsänomistajan itsensä tekemiä puita”, Haataja summaa metsänhoitoyhdistyksen tilanteen.

Metsä Groupilla puolestaan hankintakauppojen osuus koko puukaupasta on pitkään ollut noin 20 prosenttia. Tästä arviolta noin puolet on isäntien itsensä hakkaamaa.

”Konehankinnat ja koneellisesti korjatun puun osuus kasvaa myös hankintakaupassa”, sanoo yhtiön puukaupan ja metsäpalveluiden johtaja Yrjö Perälä.

UPM:n aluejohtaja Matti Toivakainen ei paljasta hankintakaupan tarkkoja prosentteja, mutta kertoo mottimäärän olevan aika vähäinen.

”Kauppamäärästä sillä on edelleen merkitystä, koska ensiharvennukset ja tuulenkaadot ovat sellaisia, että metsänomistajat niitä enemmän tai vähemmän tekevät edelleen itse”.

Keskimäärin rekkakuormallinen

Hankintakauppaerien koot vaihtelevat huomattavasti: muutamasta kymmenestä useisiin satoihin motteihin. Tyypillinen hankintahakkaaja, joka itse kaataa ja ajaa puut, tekee yleensä noin sadan kuution eriä.

”Kyllä se yläraja löytyy yleensä sieltä verottajan määrittelemästä 125 verovapaasta kuutiosta. Keskiarvo pyörii siinä rekkakuorman ympärillä”, Toivakainen arvioi.

Tällä hetkellä puunostajien hankintapuun ostoslistan kärjessä ovat havukuidut, erityisesti mäntykuitu.

”Havukuitua mieluiten ostetaan hankinnalla, sillä siinä laatu onnistuu paremmin. Tukissa tahtoo välillä olla laatuvaikeuksia”, Stora Enson Nurmela sanoo.

Tukkipuun lisäksi koivukuitu käy paikoittain huonommin kaupaksi, sillä koivukuitua käyttäviä tehtaita on entistä vähemmän.

Metsäyhtiöistä Metsä Group ostaa hankintapuuta koko maasta, Stora Ensolla hankintapuun ostoon on rajoitteita Länsi-Suomessa ja Lapissa ja UPM ei pohjoisen yksikkönsä alueella osta hankintapuuta käytännössä ollenkaan. Syynä ovat pitkät kuljetusmatkat, sillä alueella ei ole kuitupuuta jalostavia tehtaita.

Reilumpi hinnoittelu lisäisi suosiota

Eräs syy hankintakaupan hiipumiseen on metsänomistajarakenteessa tapahtunut muutos: omana työnä tehdään asioita yhä vähemmän, arvioi MTK:n Etelä-Savon kenttäjohtaja Timo Leskinen.

Leskisen mukaan hankintakaupan suosiota on vähentänyt myös hinnoittelu, jota erityisesti tukkipuun osalta Leskinen kuvaa sanalla ”karsea”.

”Hinnoittelussa heijastuu se, miten meidän metsäteollisuutemme haluaa hankkia puunsa. Se haluaa pitää koko hankintaketjun omissa käsissään”.

MTK:n Kainuun metsäasiantuntija Heikki Rahko on Leskisen kanssa samoilla linjoilla. Hankintapuun hintataso on heikko.

”Kyllä kai nyt aletaan olla kipurajoilla, kun korjuukustannus alkaa olla lähellä tienvarsihintaa”, Rahko arvioi.

Hän muistuttaa, että jos puuta tarvitaan jatkossa lisää, hankintakauppojen kehittämisellä on mahdollista lisätä puumääriä.

Julkaistu Metsälehdessä 21/2016

Kommentit (1)

  1. harrastelija

    Hankintapuun tekoon on monenlaisia esteitä:

    * maalla aktiivisesti toimiva yrittäjä on hyvin raskaasti työllistynyt varsinaisessa yrityksessään ettei aikaa eikä paukkuja riitä metsään.

    * etämetsän omistajalla metsätyö sopisi ehkä ainoastaan pitempien lomien aikana. Kaukana olevalle metsäpalstalle ei ole oikein järkevää lähteä viikonlopun aikana.

    * asiallisen kaluston puuttuminen, ellei ole olemassa esim. maataloudesta jo työkoneet valmiina.

    * jutussa jo mainittu hintapolitiikka ei oikein motivoi hankintaan.

    ++ jos kumminkin on asialliset koneet ja laitteet, että puut oikeasti saadaan autotien varteen, niin metsätyö on todella hyvää terapiaa nykyisen pääasiassa sisätyön vastapainoksi !

    ?+ löytyisikö Lauri Vaaran väitöksestä kumminkin jotain käytännössä toimivaa?

Puukauppa Puukauppa