Puunhintatilaston aluejakoa on muutettu vuoden alussa. Vanha Kainuu-Pohjanmaan alue jaettiin kahtia, Pohjois-Pohjanmaahan ja Kainuu-Koillismaahan.

Aiempaa aluejakoa oli arvosteltu jo pitkään, koska se ulottui rannikolta itärajalle. Puunhinta on sitä korkeampi mitä lähempänä markkinoita ollaan, ja rannikolla on aina etunsa ja sisämaalla haittansa.

Aloite aluejaon muuttamiseen tuli kentältä, Luonnonvarakeskuksen yliaktuaari Jukka Torvelainen kertoo.

”Koelaskenta vahvisti yksikköhintojen useiden eurojen erot, länsilaidalla etenkin tukin ja pikkutukin hinnat ovat korkeammat.”

Tehdäänkö kauppaa riittävästi?

Kainuu-Koillismaan alueeseen tuli Kainuun maakunta sekä Pudasjärven, Taivalkosken ja Kuusamon kunnat. Pohjois-Pohjanmaan hinta-alueeseen jäi maakunnan loppuosa Koillismaata lukuun ottamatta.

Muutos antaa tarkempaa tietoa vain, jos kauppoja tehdään ja ilmoitetaan. Mikäli tietyn puutavaralajin ostoista ei ole riittävästi tietoja, niin tilasto näyttää tyhjää. Muutoksen myötä näiden tyhjien kohtien todennäköisyys kasvaa.

Hinta-alueita on nyt kahdeksan. Torvelaisen mukaan merkittävää painetta uusiin muutoksiin ei ole.

Maakunnat eri maata

Metsänhoitoyhdistys Pyhä-Kalan johtaja Maunu Kilpivaara pitää uutta aluejakoa hyvänä, sillä Koillismaan ja Ylä-Kainuun kysyntätilanne ja hintataso eivät ole samanlaisia kuin Kala- ja Pyhäjokilaaksoissa.

”Uudet hinta-alueet vastaavat paremmin paikallisia olosuhteita ja markkinatilanteita. Metsänomistajat saavat tilastoista jatkossa tietoa, joka aiempaa paremmin vastaa oman leimikon hintatasoa.”

Myös MTK:n kenttäpäällikkö Markku Ekdahl tukee muutosta.

”Olosuhteet ovat Kainuussa erilaiset kuin rannikolla. Erillisinä alueina raportoidut hintatilastot kertovat aikaisempaa paremmin toteutuneen keskihinnan. Metsänomistajien on helpompi muodostaa realistinen käsitys oman alueen hintakehityksestä.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 1/2020.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.