Hirvet vievät jo tukitkin

Pohjois-Karjalassa hirvitilanne on paikoin riistäytynyt käsistä ja hirvet kuorivat jopa ainespuukokoisia kuusia.

Nurmeslaisen metsänomistajan Juha Lipposen kuusikossa hirvet ovat repineet kuusen tyvitukeista kuoren. Samankaltaista tuhoa on havaittu eri puolilla Pohjois-Karjalaa. (Kuvaaja: Harri Mäenpää)

Nurmeslainen maanomistaja Juha Lipponen on huolissaan. Aikaisemmin hirvet ovat kalunneet taimikoista männyt ja koivut sekä nitistäneet isoisän ja isän aikanaan istuttamat lehtikuuset, kontortamännyt sekä hybridihaavat. Nyt hirvet ovat siirtyneet kuorimaan ainespuukokoisia kuusia laajalta alueelta.

Aikaisemmin kaluttuja kuusia oli yksittäisiä. Tänä syksynä Lipposella on mennyt kuorittujen kuusten merkkaamisen jo 37 rullaa kuitunauhaa, ja työ on kesken. Samanlaista tuhoa on havaittu viime vuosina yhä enemmän ympäri Pohjois-Karjalaa.

”Ei ole enää sympatioita hirvilöille. Mikä on metsän kannattavuus ja tulevaisuus tällaisessa kohteessa?”Lipponen kysyy.

Lipposen kuusikkoa odottaa kiireellinen harvennus. Jo nyt vanhempiin tuhokuusiin on levinnyt kuorimisen seurauksena juurikääpä.

”Kuusikko harvennetaan noin 450 runkoon hehtaarilla. Jos hirvi tulee sinne vielä uudelleen leimailemaan, minulta jää arvokasvu hyödyntämättä kokonaan.”

Tuhot jatkuneet vuosia

Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan johtaja Harri Välimäki on varsin tietoinen maakunnan hirviongelmista. Paperilla hirvitilanne näyttää olevan hallinnassa ja hirvien määrä tavoitteiden mukainen.

Hirvikanta kuitenkin jakautuu Pohjois-Karjalassa epätasaisesti. Paikoin hirviä ei juuri ole ja toisaalla tiheydet ovat niin suuria, että metsänkasvatus on mahdotonta. Paha tilanne on esimerkiksi Lieksan ja Nurmeksen suunnalla, Enon alueella sekä Pielisen ranta-alueilla ja maakunnan eteläisimmissä osissa. Pielisen suurissa saarissa edes kuusentaimet eivät ole turvassa.

”Hirvitihentymät olleet pitkään ongelmana ja tiedostettuna. Riistakeskus ei ole ottanut aktiivista otetta ongelman ratkaisemiseksi ja jakaa luvat edelleenkin pääosin tasan kaikille”, Välimäki ihmettelee.

Työkaluja puuttua on

Riistakeskuksen vastuualueeseen kuuluu hirvikannan kestävä verotus. Epätasaisesti jakautunutta hirvikantaa voidaan verottaa verotusteholohkojen tai vahinkojen mukaan painotetun verotuksen avulla.

”Jälkimmäistä menetelmää on käytetty maakunnan alueella jo useiden vuosien ajan Ylä-Karjalan ja Lieksan riistanhoitoyhdistysten alueilla, sanoo Pohjois-Karjalan riistapäällikön sijainen Kai-Eerik Nyholm.

Nyholm myöntää, että hirvikanta on jakautunut muuallakin maakunnan alueella epätasaisesti.

”Verotusteholohkojen perustamista täytyy harkita. Tällöin hirvien liikkuminen on syytä tietää mahdollisimman tarkasti, jotta teholohkojen rajat voidaan tehdä oikein. Yhteistyö paikallistason kanssa on merkittävässä roolissa”, Nyholm muistuttaa.

Ongelma riistahallintolaissa

Metsänomistajat ovat kyllästyneitä toistuviin tuhoihin ja osa jättää hirvituhot kokonaan ilmoittamatta Metsäkeskukselle. Korvaukset koetaan riittämättömiksi ja mikäli korvausraja ei ylity, jää tuhojen arviointikustannukset maanomistajan kontolle. Tämä luultavasti selittää, miksi tuhot Pohjois-Karjalassa näyttivät viime vuonna laskeneen romahdusmaisesti. Nyt metsänomistajia on aktivoitu, ja Riistakeskuksen tämän vuoden alustavien lukujen mukaan tuhomäärät ovat nousseet aikaisemmista vuosista.

Välimäki näkee, että hirvikannan säätelyssä perimmäinen ongelma on riistahallintolaki.

”Metsästysoikeus on maanomistukseen sidottu. Kuitenkin maanomistajilla on alueellisissa riistaneuvostoissa ja alueellisissa riistanhoitoyhdistyksissä ihan mitätön rooli. Pitäisi riistahallintolaista lähtien lähteä uudistamaan ja järkeistämään sitä”, Välimäki alleviivaa.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito