Metsänomistaja | Tapanin taimikoita hoitamassa

Vuoden 2011 Tapani-myrskyssä Jorma Javanaiselta kaatui metsää neljäkymmentä hehtaaria. Nyt raivaussahalle riittää työtä nuorissa metsissä.

Jorma Javanainen on raivannut kertaalleen tämän Tapani-myrskyn seurauksena perustetun kolmentoista hehtaarin mäntytaimikon. ”Tähän tulen vielä kahdesti raivaussahan kanssa. Parin kolmen vuoden päästä kylvötuppaiden harvennus ja sen jälkeen vielä yksi taimikon harvennus ennen ainespuun korjuuta.” (Kuva Sami Karppinen)

Tapaninpäivän myrsky vuonna 2011 on piirtynyt Kokemäen Kauvatsalla asuvan metsänomistajan Jorma Javanaisen ja Anja-vaimon mieliin ikuisesti. Raju myräkkä pyyhkäisi Arolan luomutilaa isännöivältä pariskunnalta metsää nurin kaikkiaan noin 40 hehtaaria. Kauvatsalla Javanaisten metsien pinta-alasta kaatui kerralla noin kolmannes. Lisäksi he omistavat metsää myös Sallasta ja Inarista.

”Minulla ei ollut metsävakuutusta. Onnea oli kuitenkin, että sain tehtyä puukaupat heti myrskyä seuraavana päivänä. Puista sai vielä tuolloin normaalin pystykauppahinnan, mutta viikkoa myöhemmin myrskypuita ostettiin kymmenen euroa halvemmalla”, Jorma Javanainen muistelee.

Nyt 70-vuotias Javanainen oli hiljattain jäänyt Patrialta eläkkeelle, joten hän suuntasi itsekin myrskytuhoja korjaamaan. Metsälehti kertoi Javanaisen savotasta numerossa 3/2012.

”Katkoin juurineen kaatuneet rungot moottorisahalla irti kannoista, jotta hakkuukone sai tyven tarkasti talteen. Motomies arveli, että joka puusta tuli näin 80 litraa enemmän tukkia talteen.”

Teräketjuille hiekkaisten tyvien sahaaminen oli hupaa. Vaimo saikin tuoda harva se päivä uusia viiloja ja ketjuja töistä palatessaan.

”Opin jo sanomaan sahaliikkeestä lähtiessäni, että nähdään huomenna uudestaan”, Anja Javanainen muistelee nauraen.

Neljätoista euroa ensiharvennuskuitupuusta pystykaupalla? Ei kiitos. Javanainen on valinnut monella kuviolla kuitukokoisten puiden kaatamisen maahan, jotta ensiharvennusta ei tarvitse tulla tekemään isoilla koneilla liian varhaisessa vaiheessa.

Kannonnosto poiki kovan perkuusavotan

Vaikka tapahtumia voi jo muistella hymyssä suin, tosiasia oli, että tuoreeltaan aina huolellisesti metsiään hoitaneita Javanaisia Tapanin tuhot eivät naurattaneet. Myrskypuiden korjuuta jatkui lopulta aina 2012 vuoden syksyyn. Tämän jälkeen kuusivaltaisilta kuvioilta nostettiin myös kannot.

”Jälkikäteen katsottuna se oli virhe. Kannonnostoalueet ovat kasvaneet lehtipuuvesakkoa hurjasti. Varhaisperkauksessa on voinut olla poistettavaa puustoa satatuhatta kappaletta hehtaarilla”, Javanainen harmittelee.

Puuta myrskyhakkuista kertyi lopulta noin 7 000 kuutiota. Luonnon leimaaman puukaupan tuloja Javanaiset ovat sijoittaneet muun muassa ostamalla uutta metsää.

”Metsäliiton osuussijoitukset ovat myös tarjonneet kohtalaisen hyvää korkotuottoa puukauppatulolle.”

Uudistamistyöt olivat edessä keväällä 2013. Noin 90 prosenttia myrskyn kaatamista metsistä uudistettiin kylvämällä männylle, pieni osa rehevämmistä kohteista istutettiin kuuselle.

”Suurin osa kylvettiin koneellisesti, mutta kävelin itsekin käsin kylväen pari viikkoa ja parisataa kilometriä uudistusaloilla.”

Kymmenen kasvukautta myöhemmin taimikot ovat pääosin erittäin hyvässä kasvussa. Javanainen ynnäilee, että hän on raivannut kertaalleen noin 30 hehtaaria taimikoista. Viime talvena raivaus keskeytyi poikkeuksellisen runsaan lumipeitteen vuoksi, mutta työt jatkuvat tänä talvena, kunhan hirvet on saatu orteen.

”Vuosittain metsässä tulee tehtyä töitä ainakin sata päivää. Kun taimikot saa kertaalleen käytyä läpi, niin toisesta päästä saa jo aloittaa uudestaan”, Javanainen arvelee.

Valtio avusti myrskytuhoalueiden uudistamisessa sen verran, että se maksoi kemera-tukivaroin siemenet ja taimet. Uudistamiseen saadussa tuessa on myös kääntöpuolensa.

”Myrskykuvioiden taimikonhoitoihin ei ole saanut kemera-tukea, koska edellisestä samalle kohteelle saadusta tuesta pitää olla kulunut vähintään kymmenen vuotta.”

Hirvet hidastaneet metsän kehitystä

Täysin ongelmitta eivät taimikot ole kehittyneet. Yksi tuholaisista on ollut hirvi, joiden vähentämiseen Javanainen on osallistunut pienen hirviporukan jahtipäällikkönä jo usealla vuosikymmenellä.

”Laajat taimikot houkuttelevat hirviä ja paikoin mäntyjä on syöty pahasti. Niille kohdille on tullut tilalle lehtipuuta, jonka alle kehittyy vähitellen kuusikko, mutta metsän kehitys viivästyy todella paljon.”

Kauvatsan hirvikanta on Javanaisen mukaan runsas, mutta riittävää määrää kaatolupia on vaikea saada. Viestiä hankalasta hirvitilanteesta hän kertoo vieneensä niin maa- ja metsätalousministeriöön kuin metsäyhtiöidenkin suuntaan, mutta toimiin se ei ole johtanut.

”Meillä on 1 300 hehtaarin metsästysalue. Vuosi sitten alueelle jäi meidän arvion mukaan neljätoista hirveä. Silti lupia saatiin tälle vuodelle vain kahdelle aikuiselle ja yhdelle vasalle.”

Paikallisilta metsänomistajilta tulee Javanaisen mukaan usein tietoa hirvien tekemistä metsätuhoista.

”Moni metsästäjä ei omista metsää, eikä silloin ymmärrä metsätuhojen merkitystä. Minusta yksi hirvi tuhannelle hehtaarille olisi sopiva kanta. Nyt niitä on moninkertaisesti.”

Hirvikannan hallinnassa naarashirvien riittävä verotus on tärkeää.

”Siinä mielessä on hyvä, että niin kutsuttu vasasuoja poistettiin laista. Jos on sopiva paikka, niin minä ammun ensin emän ja sitten vasan, joka on helppo saalis emän kaaduttua.”

Javanaisen asennetta moni metsänomistaja toivoisi metsästäjille enemmänkin.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Keskustelut

Kuvat