Kanahaukan pesä voi tulla maanomistajalle kalliiksi – ”Lainsäädäntöön pitää saada muutoksia”

Kanahaukan pesän säästäminen maksoi metsänomistajalle yli kymppitonnin. Valtiolta ei herunut korvauksia, eikä KHO myöntänyt valituslupaa.

Metsälehti uutisoi syksyllä 2024 veljesten Mika ja Marko Hanhimäen korvaustaistelusta. Veljesten päätehakkuuseen menevästä kuusikosta oli löytynyt leimikonsuunnittelun yhteydessä kanahaukan pesä, jonka luonnonsuojelulaki velvoittaa turvaamaan.

Ely-keskus rajoitti hakkuut siten, että pesästä 20 metrin säteellä oleva alue piti jättää täysin metsätalouden ulkopuolelle ja 20–50 metrin päässä saisi tehdä vain poimintahakkuita. Kaikkiaan pesä rajoitti metsätalouden toimintaa lähes 0,8 hehtaarin alalla.

Tämä tarkoitti, että alle kahden hehtaarin leimikosta lähes puolet uhkasi jäädä hakkaamatta.

”Päätös oli korvaukseton eli taloudellinen tappio suojavyöhykkeestä koitui metsänomistajan maksettavaksi”, Mika Hanhimäki kertoo.

Alueen Metso-suojelu ei onnistunut, koska Metso-rahat olivat loppu eikä alue täyttänyt kriteerejä. Maanvaihto valtion kanssa ei käynyt päinsä, sillä vaihtomaata ei lähialueelta ollut tarjolla. Metsä hakattiin lopulta ely-keskuksen ohjeiden mukaisesti.

Hanhimäet puolestaan päättivät hakea MTK:n avustuksella korvauksia hallinto-oikeudesta.

10 200 euron suoja pesälle

Kun asiaa puitiin oikeudessa, puuttui luonto peliin. Viime vuoden lopulla iskenyt Hannes-myrsky kaatoi pesäpuun suojavyöhykkeineen.

Vuodenvaihteessa ely-keskus oli muuttunut Lupa- ja valvontavirastoksi, joka kumosi suojelupäätöksen. Tällä kertaa metsänomistaja selvisi säikähdyksellä. Mittaustodistus kertoo kuitenkin tarkasti, paljonko puustoa olisi ilman myrskyä jäänyt korvauksetta pystyyn.

”Juuri tuli mittaustodistus suoja-alueen puista, jotka hakattiin pois myrskyn jäljiltä. Tulo oli 10 200 euroa.”

Hallinto-oikeuden päätös asiaan saatiin keväällä 2026. Hallinto-oikeus pitäytyi ely-keskuksen linjassa ja sivuutti päätöksessään valtion korvausvelvollisuuden.

”Koska kyseessä on merkittävä periaatteellinen kysymys suojelun aiheuttamien kustannusten korvauksesta ja omaisuudensuojasta, annoimme keissin MTK:n hallintaan. MTK lähti hakemaan valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta”, Hanhimäki kertoo.

Toiveena oli saada korvausasiaan ratkaisu, sillä Hanhimäkien tilalla on toinenkin kanahaukan pesä. Siitä voi tulevaisuudessa koitua vastaavat taloudelliset menetykset.

Korkein hallinto-oikeus eväsi valitusluvan

Nyt lokakuussa korkein hallinto-oikeus (KHO) teki asiassa päätöksensä: valituslupaa ei myönnetty.

KHO:n päätökset ovat ennakkopäätöksiä. Mikäli valituslupa olisi saatu, olisi korkeimman hallinto-oikeuden päätös selventänyt, miten lakia tulkitaan ja kuinka merkittäviä käyttörajoituksia maanomistajalla voidaan korvauksetta langettaa.

Miksi esimerkiksi maa- ja merikotkan pesän suojaaminen korvataan, mutta kanahaukan ei?

Ongelmana on, että korvausoikeus on erikseen luokiteltu tiettyihin pykäliin, selventää Hankimäkiä avustanut MTK:n juristi Vilma Holkko. Kanahaukan pesiä suojaavaa pykälää ei löydy luonnonsuojelulain korvauspykälästä, joten valtio ei ole korvausvelvollinen. Taustalla on ajatus, ettei kanahaukkojen pesien suojaamisesta aiheudu samalaista taloudellista haittaa kuin esimerkiksi maa- tai merikotkan suojelusta.

”Merkittävän haitan kynnys on luonnonsuojelulain uudistuksen yhteydessä sijoittunut noin 1 000–3 000 euron välille. Kyllä se näillä kanahaukan suojavyöhykkeillä rupeaa ylittymään”, Holkko toteaa.

Perustuslaissa on omaisuuden suoja sekä jokaisen vastuu turvata luonnon monimuotoisuutta. Merkittävän haitan pykälän avulla on turvattu omaisuuden suojaa. Kanahaukan tapauksessa tämä ei vielä toteudu.

”Lainsäädäntöön pitää saada muutoksia, jotta perusoikeudet saadaan tietyllä tavalla tasapainoon”, Holkko sanoo.

MTK aikoo seuraavaksi hakea kirjallisella kysymyksellä ympäristöministeriöltä kannanottoa korvausasiaan. Tulevalla hallituskaudella tarkoitus on edistää lainsäädännön muutosta korvauskäytäntöjen osalta.

Lue myös

Kommentit (4)

  1. Timppa

    Kanahaukka ei kaipaa mitään ihmeellistä suojelua. Kanta on elinvoimainen. Haukkoja pesii lähes Helsingin kantakaupungissa asti. Suojelijat eivät piittaa siitä, että kanahaukka on tosi haitallinen monelle muulle lajille, joiden elinolot ovat muista syistä heikentyneet.

    Koska kanahaukka on ns yleispeto, niin sen kanta ei riipu yhden saaliseläimen kannasta. Joka tapauksessa aina löytyy kaupunkien tuntumasta variksia, naakkoja, puluja ja sorsia. Erityisen haitallinen kanahaukka on myös siksi, että sen saaliiksi joutuu myös emolintuja, jolloin koko pesue tuhoutuu. Kerran näin Etelä-Espoolaisella pientaloalueella kuinka puolipuussa väijynyt kanahaukka tappoi fasaaniemon. Siinäkin taisi poikue hiljalleen menehtyä. Johtuuko haukoista vai mistä, mutta meiltä hävisivät fasaanit tuon tapahtuman jälkeen.

    Eräs kanahaukkakannan pahimmasta kärsijöistä on helmipöllö. Huonot myyrävuodet heikentävät kantaa. Sitten haukka tappaa viimeisetkin. Pari viikkoa kuulin sunnuntaiaamun luontoradiosta, kuinka kanahaukka oli Utössä tappanut helmipöllön.

    Kanalinnuillakin on ongelmia. Kylmät ja sateiset alkukeväät heikentävät pesimistulosta. Kun siihen lisätään haukan tappamat linnut, niin alamäki on selvä.

    Kerran näin kuinka kanahaukka ajoi takaa närhiä, joka rääkyi hädissään. Häipyivät metsään enkä tiedä miten siinä närhelle kävi.

    Onhan kanahaukalla sentään yksi hyvä ominaisuus. Se tappaa myös liito-oravia.

  2. Maamies

    Kanahaukalle kelpaa ilmeisen kernaasti myös etelässä vähälukuiset riekot joilla on muutenkin vaikeaa talvien lyhenemisen vuoksi.

  3. Pia66

    Eikö ihmisen ahneudella ole mitään määrää? Jokainen sentti pitäisi nyhtää luonnosta, jotta saisi maksimoitua taloudellisen tuoton. Lajeja häviää, ja monimuotoisuus katoaa, mikä koituu ennen pitkää myös metsänomistajan taloudelliseksi tappioksi. Ei ihme, että maapallo on tällaisessa jamassa. Toivotan kaikki liito-oravat, kanahaukat ym. tervetulleiksi omiin metsiini, joissa kaikissa on jatkuva kasvatus ja FSC-sertifiointi.

  4. Metsänomistajan oikeusturva tulee saada kaikissa tapauksissa turvatuksi perustuslain mukaisen omaisuuden suojan perusteella.

    Aiemmin kanahaukka katsottiin petolinnuksi, minkä kynsistä maksettiin tapporaha, koska kyse oli haitallisesta petolinnusta maaseudun kotieläimille kuten pihapiirien kanoille.

    En muutoin ole tiennytkään, että kanahaukkaa tarvitsee suojella, mikä mielestäni on myös elävän ja monipuolisen luonnon kannalta kyseenalainen suojelutoimi.

    Metsänomistajille tulee mielestäni kaikissa suojelutilanteissa korvata menetys 30 prosentilla korotettuna ja verovapaasti.

Metsänomistus Metsänomistus