Kasvusta pois kolmannes ja hiilinielu tukkoon

Jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen leikkaisi kuusikoiden kasvusta kolmasosan. Samalla metsien hiilinielu romahtaisi.

Järeä tukkikuusikko harvennettiin viime kesänä Joutsassa jatkuvan kasvatuksen asentoon. Puusto on erittäin harvaa, eikä pienempiä puita, alikasvosta tai taimiainesta ole. Tuulenkaatamia ja kirjanpainajan kuivaamia kuusia näkyy siellä täällä.

Tätä on luvassa, jos tasaikäisiä talousmetsiä aletaan pakottaa jatkuvaan kasvatukseen. Samalla puuston kasvu laskisi Luonnonvarakeskuksen (Luke) vuosikymmeniä kestäneiden mittausten mukaan rajusti.

Tutkimusprofessori Jari Hynynen sekä tutkijat Kalle Eerikäinen, Harri Mäkinen ja Sauli Valkonen ovat havaintojen perusteella todenneet, että tasaikäiset kasvatusvaiheen istutuskuusikot kasvavat yli 30 prosenttia paremmin kuin jatkuvan kasvatuksen metsät.

”Koko kiertoaikaa kohti laskettuna tuotosero on 25 prosentin luokkaa”, Hynynen toteaa.

Osin ero johtuu siitä, että jatkuvan kasvatuksen metsät kasvatetaan hyvin harvoina: hakkuun jälkeen puuston pohjapinta-ala on 10–12 neliömetriä hehtaarilla. Tasaikäisissä kuusikoissa vastaava luku on noin 20 neliömetriä.

Pelkästään tästä kasvuero ei johdu.

”Kun puustoa on yhtä paljon, tasaikäiset kuusikot kasvavat keskimäärin viidenneksen enemmän kuin eri-ikäiset. Tasaikäisissä metsiköissä kasvatetaan metsikön kookkaimpia ja elinvoimaisimpia puita. Jatkuvan kasvatuksen metsissä on runsaasti alempien latvuskerrosten varjossa sinnitelleitä puita”, Hynynen kertoo.

Tasaikänen kuusikko myös saavuttaa huippukasvun viidessä vuodessa harvennuksen jälkeen. Jatkuvan kasvatuksen kuusikolta sama kestää kymmenen vuotta.

Hiilinielu tukkeutuisi

Puuston kuutiokasvu ja sen sitoman hiilidioksidin määrä ovat suoraan verrannollisia. Jopa lukuarvot – kuutiot ja hiilidioksiditonnit – ovat samaa suuruusluokkaa. Kun siis metsät kasvavat 110 miljoonaa kuutiota vuodessa, sitoutuu metsiin yhtä monta tonnia hiilidioksidia.

Metsiin varastoituu hiilidioksidia siltä osin kuin puuston kasvu ylittää poistuman – nykyisellä hakkuutasolla metsät nielevät hiiltä noin 25 miljoonaa tonnia. Se on reilut 40 prosenttia Suomen kaikista hiilidioksidipäästöistä.

Jos puuston kasvua metsänhoidolla alennetaan, myös hiilensidonta vähenee, ellei myös puun käyttöä vähennetä. Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun professori Pekka Kauppi korostaa, että metsänhoito on ollut hiilitaseen näkökulmasta onnistunutta.

”Suomen metsissä ei ollut hiilinielua 1960-luvulla. Metsien kasvu ja hakkuupoistuma olivat puolet nykyisestä. Kun vuotuinen kasvu on kaksinkertaistunut 55 miljoonasta kuutiosta 110 miljoonaan kuutioon, parantuneesta kasvusta on riittänyt jaettavaa lisääntyneisiin hakkuisiin, luonnonpoistumaan ja puuvarojen kartuttamiseen eli hiilen nieluun.”

Kommentit (5)

  1. Joutsassa näyttää liikkuvan aktiivinen jatkuvan kasvatuksen markkinoija. Kukahan lienee työnantaja. Tapasin keväällä joutsalaisen metsänomistajan, jolle oli myös tyrkytetty jatkuvan kasvatuksen harvennusta varsin erikoisin kannatavuuslaskelmin. Ei tilannut. Tyrkyttäjänä A…metsä.

    Todella kuvaava video. Mutta hyviä ovat markkinoimaan jatkuvaa kasvatusta. Kotilieteenkin no 20 olivat saaneet täysin kriikittömän jutun.

  2. Tuulenkaadot jätetty keräämättä, kirjanpainajasta voi tulla todellinen ongelma.

  3. Jutussa oli virheellisesti tarkasteltu vain eri menetelmien tasoeroja tilavuuskasvussa, joita tutkimuksemme käsitteli. Hiilitaseessa on paljon muitakin elementtjä, kuten puuvarasto (kasvamaan jäävä puusto), vaikutus maaperän hiileen, ja hakatuista puista valmistettujen tuotteiden pitkäikäisyys. Jos jatkuva kasvatus alkaisi pikku hiljaa yleistyä nykytasosta, yleisemmäksi, sanotaan vaikkapa 5 tai jopa 10 prosenttiin hakkuista, vaikutus hiilitaseeseen olisi vähäinen ja erittäin hidas – emmekä voi olla varmoja kumpaan suuntaan!

  4. Minusta jutun pointti oli tuo video, joka kertoo selvästi mitä metsässä on odotettavissa. Ei kait niin pölvästiä ole, että tuon nähtyään tilaisi tuollaisen hakkuun. Kertoo tietysti senkin, ettei ole ”kasvamaan jäävää” puustoa vaikka teoreettiset mallit niin kertoisivat.

    Toisin kuin Luken Lapinjärven kosteapohjaisessa tutkimusmetsässä ei useinkaan synny myöskään uutta kasvatuskelpoista taimikkoa. Tuskin tuohonkaan metsään.

  5. Jos kiertoajan kokonaiskasvu olisi jk:ssa 25 %:a heikompi kuin tasaikäisessä, niin CO2:a se metsä sitoisi puustoon esim. 70 vuoden kiertoajalla 7 m³/ha/a keskikasvulla n. 42 t vähemmän, kun otetaan huomioon jk:n pystypuusto n. 80 m³/ha.

    Maaperästä haihtuva hiili päätehakkuun jälkeen riippuu mm. muokkaustavasta. Melko pienen pinta-alan muokkauksella päästään esim. kääntömätästyksellä. Kun nykyiset pottitaimet kasvaa nopeasti ja siihen lisätään vesakon sitoma hiili, ei taimikkovaiheen päästötkään liene kovin suuria.

Metsänhoito Metsänhoito

Keskustelut