Lämmin alkukesä sai kuusikoita uhkaavat kirjanpainajat vauhdilla liikkeelle, mutta heinäkuun myötä tilanne on rauhoittunut.

”Tilanne on vakaa. Varmasti pieniä paikallisia tuhoja voi olla, mutta nyt ei ole laajaa kuivuutta, mikä altistaisi metsät kirjanpainajatuhoille”, sanoo tutkija Tiina Ylioja Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Kirjanpainajaseurannassa riskiraja on ylittynyt Lapinjärvellä, Mäntsälässä, Vihdissä ja Rautalammilla.

”Nämä ovat tietenkin yksittäisiä seurantapaikkoja. Mitään dramaattista muutosta suuntaan tai toiseen ei ole näköpiirissä”, Ylioja huomauttaa.

Yleisesti kirjanpainajia on havaittu runsaasti kaakkoisessa Suomessa, Uudellamaalla ja Päijät-Hämeessä.

Yliojan mukaan nyt ollaan tietyllä tavalla välivaiheessa: ensimmäinen sukupolvi kirjanpainajia on aikuistunut, mutta toisesta sukupolvesta ei vielä ole merkkejä. Seuraavan kerran havaintopisteiden pyydykset tarkistetaan elokuun puolella ja silloin saadaan tietoa siitä, syntyykö kirjanpainajista tänä kesänä toinenkin sukupolvi.

”Helleaalto loppukesästä varmasti saisi aikaan uuden parveilun. Myöhäinen parveilu voi kuitenkin olla kirjanpainajalle huono strategia, jos edessä on pian kylmä talvi”, Ylioja pohtii.

Metsätuholain mukainen määräaika pinojen ja suurien havupuumäärien poistamiseen metsistä eteläisessä Suomessa ohitettiin heinäkuun puolivälissä. Niinpä tuholaisille pitäisi olla nyt vähemmän sopivia nila-apajia tarjolla.

”Kesäkuun alun parveilu on edelleen se pahin, silloin kannattaa tarkkailla järeitä kuusikoita eli ilmestyykö sinne rungoille ruskeaa purua”, Ylioja neuvoo.

Yliojan mukaan varsin monet tuhot tulkitaan herkästi kirjanpainajaksi, vaikka muitakin havupuiden tuholaisia Suomessa on. Ohutkaarnaisissa nuorissa kuusikoissa kirjanpainajan esiintyminen on hyvin epätodennäköistä.

Kaikkein altteimpia kirjanpainajatuhoille ovat herkästi kuivuvat aukeiden alueiden reunoilla olevat vanhat kuuset.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.