Koivikot rahaksi pakurilla

Viljellystä pakurista suunnitellaan Suomelle uutta vientituotetta. Pakurista tehdään terveystuotteita, joille on kysyntää erityisesti Aasiassa.

Luonnonvarakeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston koeviljelyissä pakurin ymppäyksistä onnistui keskimäärin 60–70 prosenttia. (Kuva: Pyry Veteli, Luke)

Lehtipuiden lahottajasieni pakurikääpä on nähty ongelmaksi metsänkasvatuksessa, mutta se on hyvä tulonlähde terveysbisneksessä. Puiden rungoilta kerättyjen pakurien kilohinta liikkuu 30–50 eurossa. Niistä tehdään teetä, kahvia ja hyvinvointituotteita.

Suomen Pakuri alkoi viime vuonna myydä pakuriymppejä, joiden avulla sientä voi viljellä metsässä. Ymppäyksessä puuhun porataan reikiä, joihin upotetaan sienirihmastoa sisältäviä tappeja. Jo sadat metsänomistajat ovat aloittaneet viljelyn.

”Tarvitsemme viljelmiä, jotta voimme alkaa viedä pakuria ulkomaille. Aasiassa kysyntä on kovempaa kuin tarjonta”, sanoo Suomen Pakuri Oy:n hallituksen puheenjohtaja Janne Mankki.

Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan pakuri hillitsee tulehduksia. Näin se voi hidastaa kakkostyypin diabeteksen, valtimotaudin ja vanhuusiän muistisairauksien kehittymistä.

Aasiassa pakuria myydään jopa apteekeissa lääkärin määräämänä lääkkeenä. Euroopassa kysyntää nostaa luonnontuotteiden ja terveystuotteiden suosion kasvu.

Suomen Pakuri lupaa ostaa asiakkaidensa pakurit. Yhteistyökumppani alkaa tehdä niistä pakurijuomaa.

”Kun jalostamme pakurin mahdollisimman pitkälle, voimme nostaa kilohintaa ja saamme nekin eurot hyödynnettyä Suomeen”, Mankki sanoo.

Sopii etenkin Lappiin

Pakurin viljely sopii parhaiten heikkotuottoisille hieskoivikoille. Pakuriymppejä myyvän Nordic Fungin mukaan pakuri on varteenotettava vaihtoehto puunkasvatukselle etenkin Lapissa.

”Pohjoisessa kasvu on hidasta ja monet metsät ovat rämeikköjä, joilla ei ole metsätaloudellisesti paljoa rahallista arvoa. Lisäksi pakurin kiertoaika on lyhyt”, sanoo yrityksen perustaja Christian Lankinen.

Pakuriviljelmät ovat vielä niin uusia, ettei niistä ole juurikaan saatu satoa. Yritysten odotukset perustuvat Luonnonvarakeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston käynnissä olevaan tutkimukseen, jonka mukaan ensimmäinen sato saadaan 6–10 vuoden sisällä. Sen jälkeen voi saada vielä toisen ja kolmannen sadon.

Sientä kannattaa istuttaa vain sellaisiin puihin, jotka kaadetaan myöhemmin esimerkiksi harvennuksessa. Viljelyn jälkeen puu kelpaa polttopuuksi tai vaikka ruokasieni koralliorakkaan viljelyyn.

”Pakurin viljelyyn voidaan siis periaatteessa yhdistää paitsi mahlanvalutus myös muita sienilajeja, mikä nostaa yksittäisen koivurungon arvoa entisestään”, toteaa Luonnonvarakeskuksen tutkija Pyry Veteli.

Pakurikäävän ei pitäisi levitä helposti muihin terveisiin puihin. Nordic Fungi kuitenkin ohjeistaa kaatamaan ympätyt puut ennen kuin puu kuolee ja sienen itiöemät muodostuvat.

”Ei voi tietää, miten tuhatkertaiseksi kasvanut itiömäärä vaikuttaa ekosysteemiin kokonaisuudessaan”, Lankinen sanoo.

Kilpailuvalttina laatu

Luonnonvaraista pakuria kerätään eniten Siperiasta. Luonnonvarakeskuksen johtavan tutkijan Mikko Kurttilan mukaan Suomen kilpailuvalttina olisi laatutakuu.

”Jos saamme viestittyä kuluttajille, että suomalainen pakuri on laadukasta ja aina sellaista kuin luvataan, kysyntää olisi varmasti.”

Markkinoilla liikkuu tuotteita, joihin on sekoitettu esimerkiksi sahanpurua. Pakurin laadun varmistaminen on syy myös sille, miksi jotkut yksityishenkilöt eivät ole saaneet myytyä pakureitaan, kertoo Suomen Pakurin Janne Mankki.

”Meillä pitää olla tiedossa, mistä pakuri on kerätty, mikä on sen kosteuspitoisuus, onko hometta ja niin edelleen. Ei ole järkevää lähteä tutkimaan esimerkiksi kahden kilon erän koostumusta.”

Julkaistu Metsälehdessä 14/2017

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Luonto Luonto

Kuvat