Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
”Karhu juuttui pyyntirautaan _ Poliisi joutui lopettamaan” Kirjoitti tänään Iltalehti.
Eikö tuota pienpetorauta rautapyyntiä voitaisi lopettaa, näitä käpälänsä vaurioittaneita eläimia on ihan riittämiin. Moniko niistä edes päätyy julkisiksi?
Pienpetojen pyynti täytyy tehdä oikein. Näädän pyynti päättyi kuukausi sitten. Sen pyynnissä käytettävien kokoluokan raudat saattavat jäädä karhun tassun, mutta niitä ei ole saanut olla enää kuukauteen pyynnissä. Minkinpyynnissä käytettävät raudat tuskin jäävät karhuntassuun vaikka niihin laukeaisivatkin.
Olen samaa mieltä. Mutta näädänraudat ovat vireessä silloin, kun karhut ovat talviunilla, paitsi tänä keväänä saattoi joku jo olla hereillä maaliskuun lopulla. Minkinraudat ovat aina suojaputkessa. Ja jos ne ovat laillisesti tehtyjä, niihin harvoin eksyy muuta kuin minkkejä. En ole vuosien varrella saanut niistä mitään muuta kuin minkkejä. Tosin jos haluaa ehdottoman varmasti estää karhun joutumisen rautoihin, ne on pidettävä kassakaapissa. Se on ainoa joka kestää karhun käsittelyn.
Eikö minkin pyynnissä enää käytetä pääasiassa samoja rautoja, kuin näädänkin.🤔 Joskus tullut mieleen, että vanha rauta pyytäjä sairastunut, tai jopa kuollut ja raudat jääneet metsään, kun näitä ikäviä tapauksia on paljastunut. Jokatapauksessa lainvaatimassa laatikossahan niiden on aina oltava, talvellakin
Raudoilla pyytäjän tulisi kokeilla loukkua omiin sormiinsa tai nilkkaansa, on vanha ja tunnettu eettinen periaate metsästyspiireissä. Tällä ”pyynti-idiootin testillä” on muutama keskeinen tarkoitus:
Voiman ymmärtäminen — Se antaa välittömän ja konkreettisen käsityksen siitä, millaisen iskun ja puristuksen eläin kokee. Jos isku tuntuu ihmisen sormessa sietämättömältä tai pidellä viikkoja omassa jalassa, se on sitä varmasti myös eläimelle.
Vaikka periaate ”kokeile itseesi” opettaa kunnioitusta välinettä kohtaan, nykyaikaisilla, voimakkailla heti tappavilla raudoilla (esim. Conibear-tyyppiset) tämän testaaminen omalla paljaalla nilkalla (ettei sukka ja kenkä repeä piikeissä) on vaarallista ja voi johtaa murtumiin tai pysyviin vammoihin. Saalistus vaatii vaivannäön!
Käytän näädänpyynnissä numeroa voimakkaampia rautoja kuin minkille. Pyytäjän lähtö autuaammille metsästysmaille ei lisää eläinten vammoja. Käytössä on vain hetitappavia rautoja. Niiden iskuvoima on niin kova, että eläin kuolee rankamurtumaan silmänräpäyksessä. En tiedä montakaan aktiivista rautapyytäjää, joka ei ole ”testannut” rautoja itseensä. Aina niiden kanssa pelatessa joskus räpsähtää kynsille. On omakin peukalonsyrjä sinertänyt joskus toista viikkoa. Mutta näillä raudoilla ei pyydetä ihmisiä. Väitän, että nykyisin pyyntiin testatuista ja kelpuutetuissa raudoissa eläin ei ehdi kitumaan. Lähtö on erittäin nopea. Hetitappavissa raudoissa ei ole piikkejä, teho perustuu voimakkaaseen iskuun, joka murskaa saaliseläimen selkärangan.
Kettu on rauhoitettava kokonaan, sillä nykyinen ”sairauden varjolla” tapahtuva pyynti perustuu usein karvanvaihdon kaltaisiin väärinkäsityksiin. Myös näädän rooli on nähtävä osana luonnon kiertokulkua; se ei ole pelkkä tuholainen, vaan sen paikka on luonnossa eikä raudoissa.
Metsästäjien sankarimyytti on murtunut. Väite heidän välttämättömyydestään luonnon tasapainottajina ja ylivertaisesta osaamisestaan on harhaa, joka peittää usein alleen vain kontrolloimattoman tappamisen halun.
Systeemitasolla tarvitaan muutos — Valta pois ”idioottien päähänpistoilta” ja tiukka valvonta tai täyskielto harrastusmuotoiselle tappamiselle. Luonto pärjää paremmin ilman aseellista ”hoitoa”.
En ole pyytänyt raudoilla kuin piisamia silloin, kun niitä vielä oli ja kiertävät turkisten ostajat niitä hyvällä rahalla ostivat. Tuli varmasti tehtyä tuo Nostokoukun testi, eli lauennut sormille. Silloin raudat sijoiteltiin siten, että rautoihin jäänyt eläin hukkui. Joku todella harva kerta piisami onnistui nousemaan jäälle tai keon päälle raudoissa. Muita eläimiä en koskaan saanut noissa raudoissa. Muuten mielestäni loukkupyynti on se oikea tapa.
Niin, puhallutettua tuli heti aamulla verkolta paluun yhteydessä – klara vappen.
Piisamin tarina on oppitunti siitä, miten ihminen sotkee luonnon pelilaudan omilla päähänpistoillaan. Ensin eläin haetaan valtameren takaa hyödyn toivossa, ja kun turkis ei enää kelpaa tai luonto vastaa omilla keinoillaan, ihminen jättää lajin oman onnensa nojaan tai julistaa sen viholliseksi. — Mutta se aika on mennyt. Nykyään piisamin kultakausi on vain muisto vanhoissa lehdissä. Vaikka pyynti on lähes loppunut, piisamit ovat hävinneet monilta järviltä lähes kokonaan. Syypääksi epäillään toista tuontia, minkkiä, joka tehokkaampana petona on tuhonnut piisamin yhdyskunnat. Silloin naapurin Leo osti kevään piisamin turkiksilla haravakoneen ja elämä helpottui. Nyt ei ole Leo täällä eikä piisamin pesiä, lahti kasvaa kortetta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään