Kolumni: Ojat kuntoon

Ojia kunnostettaessa vaihtoehtona on elpyneiden puiden poisto vanhojen ojien reunoilta tai ojitusalueen kasvun parantaminen halkaisemalla sarka, Matti Kärkkäinen kirjoittaa Metsälehden kolumnissaan.

Saran keskelle on tehty ura uutta ojaa varten. Kantavuutta lisäävät hakkuutähteet vaikeuttavat siistin ojan tekoa. (Kuvaaja: Matti Kärkkäinen)

Yksi syy laittaa metsien ojitus kuntoon on ilmastonmuutos. Lumeton aika lisääntyy, aiempaa suurempi osa sateesta tulee vetenä lumen sijasta ja rankkasateet saattavat lisääntyä. Suuremmat vesimäärät otetaan huomioon laskeutumisaltaiden mitoituksessa, mutta myös ojaston kuntoonpano on usein aiheellista.

Uusi teknologia vähentää ihmistyötä. Kaukana ovat ne ajat, jolloin harjoittelijapojat ja -tytöt laittoivat linjakeppejä tulevien ojien paikalle viivasuoriin riveihin teodoliitin avulla. Poissa on aika, jolloin tulevien ojien linjoille mitattiin mittanauhalla määrävälein paalut. Yhä harvemmin metsäammattilaiset selvittävät ojien kaltevuuksia vaaituskojeen avulla apulaisen juoksuttaessa lattaa paalulta toiselle. Nykyisin hakkuukoneiden gps-laitteet mahdollistavat suorien urien tekemisen ilman mitään linjakepitystä.

Nykyaikana ojituksen kunnostaminen alkaa siitä, että puuntuottaja saa varman käsityksen riittämättömästä ojituksesta Maanmittauslaitoksen ilmakuvista mennessään tietoverkossa palveluun karttapaikka.fi. Vanhojen ojien reunoilla puu kasvaa hyvin, mutta sarkojen keskellä puusto on selvästi hidaskasvuisempaa. Aikoinaan valittu ojaväli on ilmeisen riittämätön. Pelkästään ojitusalueen puuntuotosta ajatellen sarka kannattaa halkaista uudella ojalla mieluummin kuin perata vanha oja.

Linjakeppejä ei nykyisin tarvita. Hakkuukone saa komennon tehdä suora aukko ojaa varten saran keskelle. Työ onnistuu hyvin koneen gps-laitteen ohjatessa suuntaa. Samoin tein harvennetaan hyvin elpynyttä ojien reunapuustoa käyttäen ajouria, jotka sijoitetaan noin seitsemän metrin päähän vanhasta ojasta. Hakkuukoneen puomi ulottuu hyvin poimimaan poistettavat puut, ja jätettävät puut jatkavat hyvää kasvuaan. Hyvää kasvupotentiaalia ei tuhlata siihen, että koko elpynyt puusto poistetaan vanhan ojan reunoilta.

Hakkutähteen sijoittelu saran halkaisevalla uralla on ongelmallista. Kantavuutta lisää, jos oksat ja latvukset puidaan ajouralle lisäämään kantavuutta. Toisaalta ojaa kaivava kone ei tällöin pysty tekemään siistiä jälkeä, vaan uutta ojaa reunustaa hakkuutähteitten rytö. Jos keskitalven pakkasilla kantavuus riittää, parempi ojitustulos saadaan puimalla hakkuutähteet hajalleen lannoitteeksi.

Ojituspalvelun kauppiaalla voi olla toinen tulokulma. Jos vanha oja päätetään perata, sen reunoilta saadaan runsaasti myyntipuuta ennen perkausta. Ajoura sijoitetaan vanhan ojan reunalle, ja vähäinen sarkojen keskiosasta tuleva puu hoidetaan haamu-urilla. Ojitusalueen puuntuotos ei juuri parane, mutta metsänomistaja on hyvillä mielin, kun myyntipuusta on saatu enemmän rahaa kuin mitä ojitus maksaa.

Vanha ongelma. Kiinnostaako puuntuottajaa enemmän välitön rahatulo poistamalla elpynyt puusto kokonaan vanhojen ojien reunoilta, vai ojitusalueen kasvun parantaminen halkaisemalla sarka? Jos laskelmissa käytetään korkeaa korkokantaa, välitön rahatulo painottuu.

Pääasia on, että puuntuottaja saa itse valita strategiansa.

Kommentit (1)

  1. Kun metsäkeskus tekee ojitussuunitelmat, se yleensä tarkoittaa vanhojen ojien perkausta ja hieman uusia ojia. Eipä huvita lähteä omilla kustannuksilla suunnitelmista poikkeamaan ja laittamaam ylimääräistä rahaa rämeille, kun ei ole takeita ostaako kukaan kertyvää harvennuspuuta. Ojituksen yhteydessä tietenkin tehdään samalla harvennushakkuut myös vanhoilta ojalinjoilta. Näyttää siltä, että oli viisaampi liike 15v sitten perkata vanhat ojat ja hakata niistä puusto pois kuin jättää, hinnat ovat laskeneet, eikä harvennuksia saisi myydyksi.

Metsänhoito Metsänhoito