Kuitupuulla kilpailu hukassa

Kuitupuumarkkinoiden väitetään muistuttavan kartellia. Kilpailuviranomainen ei kuitenkaan voi tehdä mitään, jos lakia ei ole rikottu, johtaja Kirsi Leivo Kilpailu- ja kuluttajavirastosta kertoo.

"Kilpailu ei aina toimi muutaman ostajan markkinoilla parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kilpailulaki ei voi ratkaista markkinoiden kaikkia ongelmia", Kirsi Leivo Kilpailu- ja kuluttajavirastosta kertoo.

Kuitupuun hinta on kroonisesti alhaalla, mikä on metsänomistajien keskuudessa herättänyt jopa kartelliepäilyjä. Syy on kuitenkin ilmeinen – loppukäyttäjiä on liian vähän, jotta todellista kilpailua syntyisi.

Kuiduttava teollisuus on fuusioitunut käytännössä kolmeksi: UPM, Stora Enso ja Metsä Group. UPM:n hankinta-alue ei yllä Pohjois-Suomeen, jossa onkin kahden loppukäyttäjän tilanne. Harvestia on itäsuomalainen puunostaja, joka hankkii koivukuitua Kuopioon Powerfluten tehtaalle.

Lisäksi kuitupuumittaista puuta menee energiakäyttöön, mutta huomattavasti halvemmalla.

Minkään kuitupuunostajan ei ole todettu olevan määräävässä markkina-asemassa edes alueellisesti, mutta alhaiset ostohinnat voivat olla markkinahäiriön merkki.

Laki ei kiellä kartellin kaltaista

Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) kilpailurajoituksia selvittävän yksikön johtaja Kirsi Leivo sanoo, että muutaman ostajan niin sanotut oligopsonimarkkinat eivät sinällään ole kilpailulaissa kiellettyjä.

KKV:llä on valvonta- ja seurantavastuu mahdollisesta kilpailulain vastaisesta toiminnasta, mutta virasto ei ota kantaa siihen, toimiiko kilpailu.

Leivo korostaa, että kilpailulaki ei voi ratkaista markkinoiden kaikkia ongelmia. Oligopsonimarkkinat voivat toimia huonosti ilman, että virasto saa tarttumapintaa.

”Jos markkinat toimivat huonosti ilman yritysten keskinäistä yhteistyötä, niin se ei ole kilpailulain vastaista.”

Näin voi tapahtua tilanteessa, jossa yritykset toimivat täysin itsenäisesti, mutta ottavat kuitenkin huomioon toistensa toiminnan.

”Oligopsonimarkkinoilla kilpailu ei aina toimi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta yrityksiä ei voi pakottaa toimimaan etuaan vastaan.”

Kilpailulaissa kielletyn raja menee yritysten välisessä yhteydenpidossa. Pahimmillaan voidaan puhua kartellista.

Pieni määrä ostajia ja julkiset hintatiedot eivät automaattisesti tarkoita kartellia muistuttavaa tilannetta, sillä hintatietojen julkisuus palvelee myös puun myyjiä.

Puutavaravaihdot pulmallisia

Kilpailu- ja kuluttajavirasto seuraa puumarkkinoita ja jos kilpailulain vastaista ilmenee, niin siihen puututaan. Epäilyksistä voi tehdä myös toimenpidepyynnön.

Viraston puuttuminen edellyttää todisteita siitä, että ostajilla on ollut kilpailulain vastaista yhteydenpitoa.

Yritysten välistä puutavaranvaihtoa on vaikea käydä ilman, että puhutaan hinnoista ja määristä.

”Riippuu minkälaista ja kuinka tuoretta tietoa vaihdetaan. Erityisen haitallista tietojenvaihto on silloin, jos yrityksen epävarmuus kilpailijoidensa tulevasta käyttäytymisestä poistuu tietojenvaihdon seurauksena.”

Suomen lainsäädännön mukaan kilpailunvastaiseen toimintaan voidaan puuttua vain jälkikäteen. Käsittelypaikkana on markkinaoikeus ja mahdollisena seurauksena seuraamusmaksu eli sakko.

Lainsäädännössä ei ole järeintä keinoa eli yrityksen hajottamismääräystä, jolla vaikutettaisiin tulevaan toimintaan. Teoreettisesti EU:n komissio voi määrätä yrityksen pilkottavaksi, mutta soveltamiskynnys on erittäin korkealla ja asialla pitää olla vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 11/2017

Kommentit (1)

  1. Puuntuottajalle helppo ratkaisu on tuottaa tukkipuuta, niin ei tarvitse murehtia kuitupuun hintaa. Istuttaa hieman harvempaan ja hoitaa taimikot hyvin. Ensiharvennus ajoissa. Esim. raivaussahalla tai moottorisahalla lehtipuiden ensiharvennukset maahan kaataen. Ei tule korjuuvaurioita. Sitten kasvatellaan tukkipuita. Päätehakkuut myydään pylväitä ja tukkipuuta aidosti tarvitseville.

Puukauppa Puukauppa

Blogit

Tuloksia ei löytynyt

Kuvat