Tämä on nyt sitä kotimetsää, josta hakataan puuta joka vuosi”, sanoo metsänomistaja Jukka Valkama. Hän seisahtuu viiden ajouran risteykseen ja tähyilee lähistöllä kasvavien mäntyjen latvuksiin.

Ollaan Ilmajoella Etelä-Pohjanmaalla. Kotimetsällä Valkama tarkoittaa perheensä sukutilan päärakennuksen ympärille levittäytyvää kaikkiaan reilun sadan hehtaarin suuruista metsätilojen kokonaisuutta. Toiset noin sata hehtaaria metsää Valkama omistaa muutaman kymmenen kilometrin päässä Peräseinäjoella.

Kotimetsän ja Peräseinäjoella sijaitsevien metsätilojen ero on Valkaman mukaan se, että Peräseinäjoella metsät tulee harvennettua riittävän harvoiksi, kun taas kotimetsässä harvennusmetsät jäävät usein turhan tiheiksi.

”Peräseinäjoella ymmärtää ajatella, että metsän pitää pärjätä harvennuksen jälkeen itsekseen ainakin kymmenen vuotta. Kotimetsässä ajattelee, että puustoa voi tulla harventamaan uudelleen milloin vain”, Valkama sanoo.

Ajouran lähistöllä kasvavat männyt ovat hänen mukaansa hyvä esimerkki kotimetsän puustosta. Turhan tiheässä kasvaminen alkaa näkyä puiden latvuksissa.

”Vähintään kolmasosa mäntyjen pituudesta pitäisi olla vihreää latvusta, mutta kaikissa männyissä niin ei enää ole.”

Toisaalta kotimetsä toimii hyvänä puskurina. Jos kelirikko yllättää, saa sieltä haettua puuta silloinkin, kun Peräseinäjoen metsiin ei pääse. Puskuri on tarpeen, sillä sukutilan rakennukset lämpiävät oman metsän puilla ja Valkama huolehtii kyläkoulun hakelämmityksestä. Lisäksi harvennusta kaipaavissa metsissä tulee vuosittain tehtyä rekkakuormallisen tai parin verran hankintahakkuita.

”Täältä löytyy puuta, jos kaupat on jo tehty ja kevätkelit alkavat.”

Metsää nyt riittävästi

Ilmajoella sijaitseva sukutila on kulkenut Valkaman suvussa 1830-luvulta lähtien – siitä asti, kun kylällä on ollut pysyvää asutusta. Valkaman omistukseen tila siirtyi kolmisenkymmentä vuotta sitten. Metsää tilaan kuului silloin noin 50 hehtaaria, peltoa noin 30 hehtaaria. Sen lisäksi tilalla oli sikoja ja maitokarjaa.

Kotieläimistä Valkama päätti luopua 2000-luvun alussa. Kotieläimiin panostaminen olisi vaatinut lisää peltoalaa ja peltoalan kasvattaminen panostusta uusiin maatalouskoneisiin, joten metsiin panostaminen tuntui järkevämmältä. Osaa pelloista Valkaman viljelee kuitenkin edelleen itse.

Metsää Valkama ryhtyi ostamaan 1990-luvulla. Hän kertoo ostaneensa kaikenlaisia metsäpalstoja – myös hoitamattomia, jotta energiapuun saanti olisi turvattu. Nyt metsää on sen verran, että myyntipalstoja ei enää tule seurattua aktiivisesti.

”Energiapuuvarantoja ja rästitöitä on jo riittävästi. Töitä pitäisi alkaa teettää, jos metsää ostaisi lisää”, hän sanoo.

Hoitotyöt omin voimin

Syyskuun puolivälin aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Lämpötila on laskenut yöllä paikoin pakkasen puolelle, mutta hirvikärpäset ovat vielä liikkeellä. Valkama pyydystää yhden niskastaan.

”Sääsket ja hirvikärpäset ovat ainoa asia, mistä en pidä metsänhoidossa”, hän sanoo.

Valkama kertoo pyrkivänsä kiertämään kaikki metsäpalstansa läpi ainakin kerran vuodessa. Päätehakkuita lukuun ottamatta Valkama tekee lähes kaikki metsänhoitotyöt itse. Istutuksissa ja taimikonraivauksissa apuna ovat olleet myös vaimo Leena Valkama ja pariskunnan lapset.

Päivät metsänhoitotöissä venyvät usein yli kahdeksantuntisiksi, mutta 12 tunnin työpäiviä Valkama pyrkii nykyään välttämään.

”Palautuminen ei ole tässä iässä enää niin nopeaa. Metsätöihin pitää pystyä seuraavanakin päivänä.”

Moottorisahan Valkama vaihtoi joitain vuosia sitten kevyempään, kun olkapää alkoi oireilla. Myös tyttären opettamista venytyksistä on tullut rutiinia.

Energiapuu tarkasti talteen

Metsänhoitotöitä Valkama on tehnyt lapsesta asti. Hän kulki isänsä kanssa metsässä ja karsi kaadettuja puita vesurilla. Vähitellen työt muuttuivat vaativammiksi. Lisää oppia tuli Ilmajoen maatalousoppilaitoksesta, jossa Valkama opiskeli agrologiksi.

Metsänhoitotöistä Valkama pitää eniten taimikonraivauksista ja harvennuksista. Niissä näkee työnsä jäljen ja saa metsät kasvukuntoon. Hakkuutähteitä Valkaman metsissä ei kuitenkaan juuri näy, sillä hän ei raaski jättää maahan kaadettuja pieniäkään rankoja metsään, vaan korjaa ne energiapuuksi.

”Tuntipalkkaa ajatellen se ei ole järkevää, mutta en ole ikinä suvainnut luonnonvarojen haaskausta.”

Sukutilan päärakennuksen lähellä sijaitsevassa peltojen ympäröimässä metsäsaarekkeessa kuivuu tälläkin hetkellä koivuklapeja omaan käyttöön ja karsittua rankaa haketettavaksi.

Kaikkia nykyajan tavoitteita Valkama ei allekirjoita. Puhetta siitä, että kuitu- tai tukkipuun kokoista lahopuuta ei saisi polttaa energiaksi, hän ei ymmärrä.

”Sellainen puu, josta saa kolme tukkia ja latvuksen, on tilavuudeltaan suunnilleen puoli kuutiometriä. Siitä saatava energiamäärä vastaa noin sataa litraa polttoöljyä. Sikäli lahopuunkin polttaminen on mielestäni aikamoinen ympäristöteko.”

Juurikääpä riesana

”Tässä on taas esimerkki siitä, kun metsänomistaja nuukailee puiden kanssa eikä malta kaataa niitä”, Valkama sanoo ja osoittaa ajouran vieressä kasvavan männyn runkoa. Traktorin tai metsäkärryn rengas on osunut runkoon ja repäissyt palan kaarnaa pois.

Koska kyseessä on mänty, Valkama arvioi puun selviävän. Kuusen kanssa tilanne voisi olla toinen. Valkaman metsissä esiintyy juurikääpää, joka on kuusen pahin lahottajasieni. Koro kuusen kyljessä tarjoaisi juurikäävän itiöille otollisen väylän puun sisälle.

”Kuusi olisi tässä vaiheessa jo pitkälle laho.”

Valkama suosii metsissään havupuita, mutta paikoin kuuset on täytynyt vaihtaa juurikäävän takia rauduskoivuun. Sekään ei ole ongelmaton vaihtoehto, sillä koivikot ovat alttiita hirvituhoille.

”Hirvet ovat tulleet sellaiseenkin koivikkoon, joka sijaitsee lähellä taloa”, Valkama harmittelee.

Hän suosii metsissään perinteistä tasaikäisrakenteista metsänkasvatusta, mutta kertoo kokeilleensa myös poimintahakkuita.

”Tai ehkä se meni jo harsinnan puolelle. Poistin kuusikon päältä isoimpia mäntyjä. Niitä ei voinut ottaa kerralla pois, sillä silloin kuuset eivät olisi ehtineet tottua valon lisääntymiseen.”

Valkama painottaa, ettei vastusta jatkuvaa kasvatusta. Hän kuitenkin toivoo, että metsänomistajat valitsisivat metsäkuvioille sen kasvatustavan, joka sinne parhaiten sopii.

”Tyhmin päätös on periaatepäätös, ettei koskaan halua metsäänsä muuta kuin jatkuvaa kasvatusta. Se ei ole hyväksi taloudelle eikä hiilensidonnallekaan.”

Puuntuottajan roolissa

Jukka Valkaman metsissä käydään ulkoilemassa ja poimimassa marjoja ja sieniä, mutta ensisijaisesti metsät ovat elinkeino. Enemmän kuin metsänomistaja Valkama kokee olevansa puuntuottaja.

”Metsästä tulee puuta suunnilleen yhtä paljon riippumatta siitä, hoitaako sitä vai ei. Jos metsää ei hoida, tulee siitä rääseikkö, joka ei kelpaa kuin energiaksi. Haluan, että metsä pysyy sellaisessa kunnossa, että jälkipolvikin hyötyy siitä.”

Metsä on vienyt myös luottamustehtäviin. Valkama toimi aikoinaan Ilmajoen metsänhoitoyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana. Nykyisin metsänhoitoyhdistys kuuluu Lakeuden metsänhoitoyhdistykseen, jonka valtuustossa Valkama on jäsenenä.

Metsänhoitoyhdistyksessä hän sanoo ajavansa sitä, että yhdistykset ovat jatkossakin olemassa jäseniään varten, ei toisinpäin.

”Se on ainoa tie, muuten käy jäsenkato. Nyt tarvitaan tarkkaa taloutta. Yhdistykset ajautuvat yhä lähemmäs metsäalan yrityksiä, ja jäsenmaksujen nostaminen on liian helppo ratkaisu.”

Metsänhoitoyhdistyksen lisäksi Valkama toimii Etelä-Pohjanmaan mettälliset ry:ssä. Sen toiminta pyörii pitkälti erilaisten tapahtumien, kuten retkeilyjen ja luentojen, ympärillä.

Hiilensidonta mielessä

Valkama nousee autoonsa ja suuntaa takaisin kohti tilan päärakennusta. Taakse jää männikkö, josta kaadetuista puista sukutilan uusi päärakennus on tehty sekä muutama vuosi sitten istutettu kuusentaimikko. Taimet ovat kasvaneet tänä kesänä hyvin, samoin vesakko.

”Jos olisin kaupunkilainen, minäkin ajattelisin, että hiilensidonta vähenee, jos kahdesta puusta toinen harvennetaan pois. Todellisuudessa hiilensidonta kuitenkin lisääntyy, kun paremmin hiiltä sitova puu jää jäljelle metsään.”

Metsämaisema muuttuu peltomaisemaksi ja pian ollaan jo pihapiirissä. Vanhan navettarakennuksen takana odottaa pieni maataloustraktori perävaunuineen ja kuormaimineen. Moottorisaha on nostettu valmiiksi traktorin hyttiin. Metsätyöt kutsuvat.

Jukka Valkama

• Ikä 60 vuotta
• Asuu Ilmajoella
• Päätoiminen metsänomistaja
• Koulutukseltaan agrologi
• Perheessä puoliso ja kolme aikuista lasta

Jukka Valkaman vinkit

1. Uudista metsät huolella.

2. Jos päätyöt ovat muualla kuin metsässä, panosta taimikonraivauksiin. Taimikonraivaus ei ole samalla tavalla aikaan sidottu kuin esimerkiksi istuttaminen. Taimikkoa voi raivata tankillisen silloin tällöin.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.