Yksi heistä on MTK:n uusi puheenjohtaja

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:lle valitaan uusi puheenjohtaja liiton valtuuskunnan syyskokouksessa 26.–27. marraskuuta. Metsänomistajienkin ykkösedunvalvoja on todennäköisesti yksi seuraavasta viisikosta.

Tero Hemmilä, Juha Junnila ja Kati Partanen ovat agronomeja. Antti Kangas ja Eerikki Viljanen ovat kansanedustajia.

Puheenjohtajan valinnassa agronomitausta on perinteisesti ollut valttia – seitsemän kahdeksasta tähänastisesta MTK:n puheenjohtajasta ovat olleet agronomeja. Tehtävän jättävää Juha Marttilaa lukuunottamatta kaikki puheenjohtajat ovat olleet eteläsuomalaisia.

Näin ehdokkaat vastasivat Metsälehden heille sähköpostitse lähettämiin kysymyksiin.

Mikä on metsänomistajien edunvalvonnan suurin haaste?

Hemmilä: ”Tärkeintä on metsien hakkuuoikeuksien säilyttäminen ja metsätalouden kannattavuuden vahvistaminen. 

On kyettävä vaikuttamisella ja viestinnällä pitämään huoli siitä, että yhteiskunta ymmärtää metsien olevan enimmäkseen yksityisomaisuutta ja että ne tuottavat yhteiskunnalle monia hyötyjä, joista metsänomistajille kuuluu niiden arvoa vastaava korvaus.”  

Junnila: ”Nykyinen hallitus on parantamassa lunastuksiin liittyvää omaisuuden suojaa, mutta tehtävää jää vielä ainakin harmaan suojelun osalta.

Hiilen sidontaan ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät paineet pitää voida ratkaista niin, että ne eivät aiheuta metsänomistajalle taloudellisia menetyksiä.”

Kangas: ”Suomen on pidettävä tiukasti kiinni EU:n liittymissopimuksessa sovitusta metsien osalta, päätäntävaltaa ei saa päästää pois Suomesta. Myös kotimaan sääntelyilmapiiristä on saatava parempi ote. Tavallinen suomalainen ei ymmärrä, että metsät eivät ole yhteisomistettua ’yhteistä hyvää’.” 

 Partanen: ”Suuri haaste on metsänomistamiseen kohdistuva poliittinen paine. On tärkeää, että pohjoisen perhemetsänomistajan ääni kuuluu myös globaalissa keskustelussa, joten siihen on syytä panostaa eurooppalaisen ja kotimaisen edunvalvonnan lisäksi.”

Viljanen: ”Omaisuuden suojan ja metsien hyödyntämisen turvaaminen on tulevaisuuden keskeisin haaste. Uusien nollarajojen syntyminen pitää estää puuttumalla teiden ja siltojen rapistumiseen ja turvaamalla metsien hyödyntämismahdollisuudet.”

Kuuluuko metsänomistajien ääni MTK:ssa?

Metsänhoitoyhdistyksissä on 180 000 jäsentä, maataloustuottajia on noin 40 000.  MTK:n ylimmässä päättävässä elimessä, MTK:n valtuuskunnassa, on 55 tuottajaliittojen ja 20 metsänhoitoyhdistysten edustajaa.  Millaisia ajatuksia tämä herättää?

Hemmilä: Metsät ovat keskeinen osa MTK:n toimintaa ja se antaa koko MTK:n toiminnalle vahvaa selkänojaa. Kuuluuko ääni riittävästi, riippuu myös metsänomistajista itsestään. Maa- ja metsätalous sekä maaseutuyrittäjyys ovat kaikki hyvin tärkeitä, ja tukevat toisinaan, kun järjestö rakentaa rooliaan vaikuttavana toimijana yhteiskunnassa.”

Junnila: Olen ollut MTK:n valtuuskunnan jäsen muutamia vuosia. Kokouksissa metsäomistajien edustajat ovat saaneet äänensä hyvin kuuluviin, ja ne on järjestön ylimmässä johdossa otettu vakavasti. Ratkaisemattomia erimielisyyksiä ei näkemykseni mukaan ole ja keskustellen asioissa on päästy eteenpäin.”

Kangas: ”Metsäedunvalvonta pitäisi pitää selkeämmin omana linjana. Vasta valtuuskunta voisi olla yhteinen elin. Toki maankäyttöön liittyvät asiat ovat yhteisiä, ja siten myös vaikuttamisen on oltava saumatonta. Valtuuskunnan suhteutus voisi olla hiukan tasapainoisempi. Tosin se tuskin olisi ratkaisevaa metsänomista­jien etujen ajamisessa.” 

Partanen: ”Järjestössä on meneillään tulevaisuuden rakennetta linjaava prosessi, ja siinä keskustellaan mm. päätöksentekoelinten rakenteesta. Ylipäätään kaikkien jäsenten osallisuuden ja oikeudenmukaisuuden tunne on tärkeää ottaa huomioon.”

Viljanen: ”Valtaosa valtuuskunnan jäsenistä on metsänomistajia, joten heidän edustuksensa on todella laajaa.”

Metsänhoito-yhdistykset ja Metsä Group yhteen?

Sekä metsänhoitoyhdistykset että Metsä Group ovat metsänomistajien hallitsemia. Olisiko yhteistyön tiivistäminen tai jopa metsäpalvelutoimintojen yhdistäminen pitkällä aikavälillä tehokkain tapa turvata metsänomistajien asema. Tätä esitti MTK:n puheenjohtajana 1994–2006 toiminut Esa Härmälä.

Hemmilä: ”Molempia hyödyttävä yhteistyö voisi olla mahdollista. Puun kysynnän turvaaminen on keskeistä. Siihen tarvitaan puulle lisäarvoa tuottavaa metsänomistajien omistamaa teollisuutta ja myös muuta teollisuutta. On tärkeää, että niin metsänomistajat kuin maataloustuottajat ovat vahvasti mukana omistajina alan teollisuudessa.”

Junnila: ”Suomalaisella metsän omistusrakenteella ja puuta jalostavan teollisuuden rakenteella en usko yhteistyön tiivistämisen tuovan parempaa asemaa metsänomistajille.”

Kangas: ”Mikäli metsänhoitoyhdistys alkaisi yhden yhtiön puhemieheksi, olisi vaara todellisen kilpailun hiipumiseen ainakin osassa maata. Lisäksi tämä johtaisi todennäköisesti jäsenkatoon, kun alettaisiin ohjaamaan kauppaa yhteen suuntaan.” 

Partanen: ”Yhdistyminen ei olisi realistista eikä metsänomistajan edun mukaista.   Metsäliitto on metsänomistajien osuuskunta, mutta myös Metsäteollisuus ry:n jäsen. Yhdistykset tekevät yhteistyötä kaikkien puunosta­jien kanssa. Metsä Groupin omistuspohjan vuoksi olisi kuitenkin hyvä kehittää yhteistyötä metsänomistajan näkökulmasta.”

Viljanen: ”Metsänhoitoyhdistysten on pyrittävä tavoitteidensa toteutumista tukevaan yhteistyöhön kaikkien mahdollisten tahojen kanssa. En tiedä, onko kysymyksen kaltainen kehitys mahdollista.”

Kenelle MTK:n säätiön puut?

 MTK:n säätiöllä on 8 000 hehtaaria talousmetsiä. Sillä on puukaupasta puitesopimus Metsä Groupin kanssa. MTK:n organisaatioon kuuluvat metsänhoitoyhdistykset korostavat puukauppojen kilpailuttamista keinona varmistaa paras puukauppatili. Mitä mieltä olet tästä?

Hemmilä: ”Kilpailuttamisella on tärkeä rooli, ja se kuuluu markkinatalouteen. Kun hallitaan suuria metsäpinta-aloja, myös muut kaupalliset tekijät saattavat nousta arvokkaiksi. Suuren kokonaisuuden hoitaminen yhden tahon kautta saattaa tuottaa toimintamallina myös taloudellista hyötyä. Säätiö on itsenäinen toimija ja uskon, että se tekee toimintaansa koskevat päätökset viisaasti.”

Junnila: ”En tunne perusteita, joilla sopimus Metsä Groupin kanssa on tehty, joten en pysty ottamaan kantaa yksityiskohtaisemmin. Lähtökohtaisesti olen samaa mieltä metsähoitoyhdistysten kanssa avoimen kilpailun eduista.”

Kangas: ”Metsä Groupilla ja metsänhoitoyhdistyksillä  on merkittävä yhteinen historia, joten sikäli on luontevaa että MTK on nimenomaan Metsä Groupin sopimuskumppani.”

Partanen: ”Tätä on syytä tarkastella, kun MTK:n säätiön ja Metsä Groupin sopimuskausi on tulossa päätökseen. Metsänhoitoyhdistysten puukaupan kilpailutus on vahvaa markkinaedunvalvontaa ja suurasiakkaan osallisuus siinä vahvistaisi tätä.”

Viljanen: Säätiöllä on omat päätöksentekoelimensä, joissa en ole mukana. Pidän erittäin tärkeänä, että säätiö käyttää metsänhoitoyhdistysten palveluita.

Hemmilällä eniten metsää

Varsinais-Suomessa vilja- ja metsätilaa hoitavalla Tero Hemmilällä on joukon runsain metsäomaisuus. Hän on Metsänhoitoyhdistys Lounametsän jäsen. Ehdokkaista ainoana hänellä on myös metsäpalvelusopimus metsäyhtiön kanssa osalle metsätiloistaan.

Viljaa ja sianlihaa tuottavan Juha Junnila on kasvattanut metsävarallisuuttaan satoihin hehtaareihin. Junnila on Metsänhoitoyhdistys Satakunnan jäsen ja valtuuston jäsen. 

Lihakarjaa kasvattavan Antti Kankaan tilalla metsien rooli on pieni, ”mutta tiukassa paikassa merkittävä”. Kangas on Metsänhoitoyhdistys Pyhä-Kalan jäsen. Hän on mukana hiilensidontayhtiö Carbonrealissa.

Kati Partanen kuvaa itseään monitavoitteiseksi metsänomistajaksi. Hän ostanut uutta metsää lainarahalla, joten metsiltä odotetaan pitkän aikavälin tuottoa. Hän on Metsänhoitoyhdistys Savotan jäsen ja hallituksen jäsen. 

Eerikki Viljasella on metsää suunnilleen keskivertometsänomistajan 35 hehtaaria. Hän on Metsänhoitoyhdistys Länsi-Uusimaan jäsen ja mukana yhdistyksen valtuustossa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.