Luonto ja monimuotoisuus huomioon energiapuun korjuussa

Parjattu energiapuunkorjuu voi jopa lisätä monimuotoisuutta, mutta työtä ja tarkan suunnitelman se vaatii.

Luontoa huomioivassa energiapuunkorjuussa tehdään tekopökkeilöitä, säästetään kuusialikasvosta ja vältetään turhaa siistimistä. Luontoa huomioivassa energiapuunkorjuussa tehdään tekopökkeilöitä, säästetään kuusialikasvosta ja vältetään turhaa siistimistä. (Kuvaaja: Seppo Samuli)

Kaukana kuuluu metsäkoneen kolina ja ryske. Vuonna 1995 männylle ja koivulle uudistettu sipoolainen metsä on ollut unohduksissa liki kolmekymmentä vuotta. Nyt käynnissä on jo kaksitoista päivää kestänyt energiapuusavotta. Tuhansia runkoja hehtaarilla kasvanut metsä harvennetaan jälleen kasvukuntoon. Vaikka latvukset ovat paikoin kutistuneet, puilla on vielä riittävästi elinvoimaa kasvaa tukiksi asti.

Aivan perinteisestä energiapuukohteesta ei kuitenkaan ole kyse. Siitä kertovat moniväriset nauhat runkojen ympärillä. Olemme jalkautuneet energiapuuleimikolle, jonka suunnittelussa on erityisesti otettu huomioon luonto ja monimuotoisuus. Kohteen luonnonhoitosuunnitelma on Tapio Oy:n johtavan asiantuntijan Lauri Saariston käsialaa.

”Tällä kohteella haluamme osoittaa, miten nuorissa metsissä tehtävillä asioilla on äärettömän paljon merkitystä, kun tavoittelemme monimuotoista metsäluontoa. Ovatko nämä tulevat varttuneet metsät lajistolle parempia kuin nykyiset varttuneet metsät, se ratkaistaan tässä kohtaa”, Saaristo kertoo.

Saaristo muistuttaa, että nuorissa metsissä riski hävittää olemassa olevia luontoarvoja on vähäinen verrattuna varttuneisiin metsiin. Ilman energiapuuharvennusta hoitamatta jäänyt metsä ei tuottaisi pitkäikäisiin tuotteisiin käytettävää tukkipuuta. Kun energiapuun korjuussa huolehditaan vielä tulevien luontoarvojen kehitysmahdollisuuksista, energiapuun hyödyntäminen nuorista metsistä saanee synninpäästön. Parhaimmillaan metsä tuottaa tulevaisuudessa sekä tukkia että lisää monimuotoisuutta.

Älä siisti liikaa

Tyypillinen virhe energiapuunkorjuussa on käsitellä koko korjattava leimikko kaavamaisesti samalla tavalla joka kolkasta. Usein huomio kiinnittyy vain metsätaloudelle arvokkaisiin puulajeihin ja korjuussa parannetaan vain kasvatettavan puulajin edellytyksiä varttua tukiksi. Muut puulajit kaadetaan surutta maahan.

”Pinosta löytyy leppää, haapaa, raitaa ja metsässä sitä ei ole enää ollenkaan. Se on ehkä se isoin yleisin virhe. Hyvä periaate on, että hoidettavalta leimikolta yhtään puulajia ei poisteta kokonaan”, Saaristo summaa.

Tätä periaatetta on noudatettu sipoolaisessa leimikossa, johon olemme saapuneet tutustumaan luontoa vaalivaan energiapuusavottaan. Punaisenaan marjoista notkuvia pihlajia, keväisin ensimmäisten joukossa kukkivaa raitaa ja monille eliöille tärkeää haapaa on jätetty kasvamaan.

Jätä säästöpuita

Siellä täällä nuoren metsän ylle kohoaa yksittäisiä yli satavuotiaita mäntyjä. Ne on säästetty vuoden 1995 hakkuissa. Tuohon aikaan ei vielä ollut metsäsertifiointia, joka edellyttää säästöpuiden jättämistä, kuten nykyään.

Nämä männyt ovat ensimmäisiä aikanaan metsiin jätettyjä säästöpuita, ja niitä on kunnioitettu myös nyt tehdyssä energiapuuharvennuksessa. Ne saavat jäädä pystyyn kaikkina tulevina hakkuukiertoina.

”Säästöpuilla luonnonhoidon ekologiset tavoitteet ovat oikeasti sadoissa vuosissa. Kun nämä vielä 500-vuotiaina seisovat kelona muutaman vuoden ja kaatuvat lopulta maahan ja lahoavat, vasta silloin niiden koko merkitys on täyttynyt.”

Erityistä huomiota energiapuunkorjuussa on kiinnitetty olemassa olevan lahopuun vaalimiseen ja uuden pystylahopuun tuottamiseen. Pystyyn kuivaneet puut on jätetty paikoilleen ja aikanaan maahan kaatuneita lahonneita runkoja on varottu korjuussa.

”Tässä pystyttiin tekemään ajourat siten, että maapuut ovat pitkittäin, ei poikittain suhteessa ajouriin. Lahopuu on otettu huomioon ajourasuunnittelussa”, Saaristo kertoo.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 16/2021

 

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito

Kuvat