Ladataan...
Luontopaneeli vaatii lisää jatkuvaa kasvatusta
Turvemaille Luontopaneeli esittää jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta ainoaksi sallituksi käsittelymuodoksi. Myös Natura-alueiden reunametsät joutunevat syyniin.
Tilaajille
”Monen metsänomistajan näkökulmasta erityisen merkittävää raportissa on, että Luontopaneelin mukaan ojitetuilla turvemailla kannattaisi siirtyä kokonaan jatkuvapeitteiseen metsänkäsittelyyn vesistöhaittojen minimoimiseksi”.
Epäilemättä lähes kaikki metsänomistajat ovat sitä mieltä, että mielellään turvemailla siirryttäisiin jatkuvaan kasvatukseen. Luonnon olosuhteet eivät sitä kuitenkaan aina mahdollista.
Muutama vuosi sitten harkittiin asiaa eräällä saarijärveläisellä suolla, kun mietittiin kuusikon harventamista. Suolla kasvoi karhunsammalta, joka esti uusien taimien synnyn. Niitä ei kertakaikkiaan ollut lainkaan. Ei edes aiemman hakkuun ajourilla, Päädyttiin normaaliin harventamiseen. Sen yhteydessä todettiin, että kaadetuista kuusista 17 % oli lahovikaisia. Tuo kuvio jouduttanee aikanaan uudistamaan kaistalehakkuulla ja aloittamaan kasvutus hieskoivuilla.
Toisella kuviolla siellä Saarijärvellä oli taimikkoa ja tehtiinkin pomintahakkuu. Tässä tuli taas ongelmaksi jätettyjen puiden kaatuminen.
Tarvitaan paljon erilaisia tutkimuksia, joissa edes jollain tarkkuudella voisi ennustaa se miten jatkuvan kassvatuksen hakkuu onnistuisi soilla. Varmasti voi ennustaa, että osuus on varsin pieni.
Raportissa ei otettu siis kantaa jatkuvan kasvatuksen hiilensidontaan. Hiilensidonta on tärkeimpiä asioita, mitä metsissämme tehdään. Mitä arvoa on raportilla, jossa oleellinen asia on jätetty käsittelemättä?
Aika erikoinen tuo näkemys, että häiriöt pitää minimoida. Metsän luonnonmukaiseen kiertoon häiriöt nimenomaan kuuluvat. Ilman niitä metsät muuttuvat pikkuhiljaa yhden puulajin synkiksi kuusikoiksi. Tärkein häiriö metsän luonnollisessa kierrossa on metsäpalo, jotka nykyään sammutetaan nopeasti. Avohakkuu ei vastaa metsäpaloa mutta on sille vaihtoehto paremman puutteessa. Kulotuksella ja säästöpuiden polttamisella voidaan jäljitellä metsäpaloa. Lajikirjo on aukolla metsän kehitysvaiheista kaikkein runsain, joten ilman aukkovaihetta metsän eliöstö supistuu voimakkaasti.
Harvennusrästejä on n. milj. ha . Niitä lisäämällä ei ekologisuus heikkene eikä monimuotoisuus vähene nykyisten käytäntöjen mukaan toimimalla (ls-ja metsälaki + sertifiointiohjeet) . Parantaisi kyllä metsien selviytymistä luonnontuhoista joita esiintyy eniten hoitamattomissa metsissä.
Hiilinielujen ja – varastojen kehittyminen on monitahoinen kysymys eikä sen selvittely onnistu tarkastelemalla vain yhtä osatekijää, kuten artikkelissa on todettu. Siksi pitääkin tarkastella niiden osatekijöiden yhteisvaikutusta eikä jättää kokonaan sivuun .
Metsäalan ihmisille on useimmille selvää, että jk:n lisääminen vähentää puun kasvua ja käyttöpuun määrää. Eikä jk sovi kuin tietyille suht. harvoille kasvupaikoille ja -olosuhteisiin.
Korj. ”Niiden hakkuita lisäämällä..”