Metsäkeskus selvitti: Ensiharvennuksista lähes 60 prosenttia metsälain vastaisia

Valtaosalla tarkastetuista kohteista ei voida tehdä kiertoajan kuluessa toista harvennusta.

Yleisin virhe oli, että puustoa oli hakattu liian harvaksi. Tämä johtuu liian leveiksi hakatuista ajourista ja niiden liian avariksi hakatuista risteyskohdista.

Suomen metsäkeskuksen Keski-Suomessa tekemä laaja selvitys ensiharvennusten laadusta antaa karun kuvan tilanteesta. Kaikki tutkitut 86 kohdetta oli harvennettu liian vähäpuustoisiksi.

Metsäkeskuksen vuotuiset korjuun laatutarkastukset ovat viitanneet siihen, että ensiharvennusmetsiä harvennetaan liian rajusti. Tänä ja viime vuonna Keski-Suomessa tehty kattava selvitys osoittaa, että todellisuus on pelättyäkin pahempi – selkosuomeksi lähes katastrofaalinen.

Metsäneuvoja Kari Turusen mittaamista 86 kohteesta 50, siis 58 prosenttia, oli hakattu metsälaissa määriteltyä vähimmäisrajaa harvapuustoisemmiksi – ennen vanhaan olisi puhuttu metsän hävittämisestä.

Lisäksi loputkin 42 prosenttia kohteista oli hakattu harvemmiksi kuin hyvän metsänhoidon suosituksissa edellytetään – hyväksi ei siis tulkittu yhtään kohteista.

Isojen metsäyhtiöiden ja metsänhoitoyhdistysten tekemien ensiharvennusten laadussa ei ollut eroja.

Syynä ylileveät ajourat

Yleisin virhe oli se, että puustoa oli hakattu liian harvaksi. Tämä johtuu liian leveiksi hakatuista ajourista ja niiden liian avariksi hakatuista risteyskohdista.

Keskimäärin ajourat olivat viisi metriä leveitä ja niille jäi 28 prosenttia ensiharvennuskohteiden alasta. Se on noin kolmannesta liian paljon. Nykyiset päätehakkuumetsät on aikanaan ensiharvennettu 30 metrin ajouravälillä ja urat tehtiin enintään nelimetrisiksi.

Keskimääräinen runkoluku oli 650 puuta hehtaarilla. Tutkituilla kohteilla hyvän metsänhoidon mukainen tavoitepuusto olisi ollut noin 950 runkoa hehtaarilla.

Mitattujen kohteiden joukossa oli sekä mänty-, koivu- että kuusimetsiä.

Valtaosalla tarkastetuista kohteista ei voida tehdä enää kiertoajan kuluessa toista harvennusta. Asiantuntijoiden mukaan liian voimakkaat harvennukset ovat osasyy metsien kasvun hiipumiseen.

”Laadun on parannuttava

Neuvotteleva virkamies Satu Rantala maa- ja metsätalousministeriöstä sanoo, että ensiharvennusten laatua on parannettava.

”Asia on monella tapaa tärkeä ja siksi koko puunhankinnan ketjussa tietoa, opastusta ja koulutusta tulee lisätä.”

MTK:n metsälinjan kenttäpäällikkö Pauli Rintala pitää Metsäkeskuksen selvitystä tervetulleena ja tärkeänä avauksena.

”Tämä vahvistaa sen, minkä omin silmin on vuosien mittaan voinut havaita ja mihin Metsäkeskuksen vuosittaiset tarkastustulokset ovat jo aiemminkin viitanneet. Nyt tämä asia sitten tulee kunnolla metsäalan kynsille.”

Hänen mukaansa kyse on korjuun niukasta taksarakenteesta, joka estää pienten koneiden kannattavan käytön.

”Aukkojen korjuuseen tarkoitetut isot koneet leveine teloineen on pakko tuoda myös ensiharvennuksille, jotta korjuu kannattaa edes jotenkin”, Rintala toteaa.

Rintalan mukaan metsänhoitoyhdistysten korjuuta urakoivat paljolti samat yrittäjät kuin metsäyhtiöidenkin, joten käytössä on sama kalusto.

”Tällä hetkellä korjuussa tavoitellaan puutavaralle mahdollisimman alhaista tehdashintaa. Vaihtoehtona pitäisi olla kevyempi, ja hieman korkeammalla taksalla toimiva harvennuskalusto, jolla harvennettua hyväkuntoisia tulevaisuuden metsiä. Moni metsänomistajakin toivoo pienempiä koneita harvennushakkuille.”

Pieniä koneita ei vaadita yrittäjiltä

Stora Enson metsäpäällikkö Janne Partanen sanoo, ettei yhtiö ole vielä ehtinyt seikkaperäisesti tutustua Metsäkeskuksen ensiharvennustarkastusten tuloksiin.

”Kokonaistuloksen perusteella näyttäisi olevan parantamisen varaa.”

Partasen mukaan yhtiön omassa korjuujäljen seurannassa tulokset ovat olleet selvästi positiivisempia.

”Omien mittaustemme perusteella viemme palautteen yrittäjille ja kuljettajille, mikäli korjattavaa on ilmennyt. Tämän vuoden mittaukset ovat vielä analysoimatta, mutta teemme niiden ja Metsäkeskuksen mittausten pohjalta tarkemman suunnitelman laadun parantamiseksi.”

Partanen sanoo, että yhtiö ei ohjaa korjuuyrittäjiä konekaluston hankinnassa, esimerkiksi nykyistä pienempien harvennuskoneiden saamiseksi käyttöön.

”Urakoitsijat tekevät investoinnit itsenäisesti. Luotamme heidän ammattitaitoonsa tässä asiassa.”

Kommentit (11)

  1. A.Jalkanen

    Kiitos Mikko ja Metsäkeskus! Tärkeä uutinen ja ajankohtakin sopii hiilinielujen pelastuspaketin laadintaan hyvin.

  2. Mikähän sai metsäkeskuksen toimimaan ja kehumaan omaa tarpeellisuuttaan. Väitän että tulokse olivat pidemminkin optimistisia kuin pessimistisiä, toisaalta eihän nykyinen laki edellytä mitään…

  3. Näinhän asian ei pitänyt olla, jos muistelee Suorittavan ja kumppaneiden kommentteja, kun asiasta keskustelupalstalle joskus kirjoittelin.

  4. 650 r/ha ON hyvä EH tiheys, JOS jäävät puut ovat oikeasti pitkälatvuksisia valtapuita, joilla on kova kasvuvauhti päällä.

    Normaali 1800 istutustiheys valitettavasti tuottaa ”riukumetsää” eli latvustoltaan typistyneitä ja karsiintuneita honteloita riukuja, jotka harvennettuja todella kärsivät harvennusshokista vuosia. Jos istutamme 1200r/ha, vältämme riukumetsän ja sen taantumisen EH:n jälkeen.

    650:n tiheyksinen EH jälkeinen ja hyvälatvuksinen nopeasti kasvava metsä järeytyy uskomattoman nopeasti. 6-10 v myöhemmin päästään tekemään jo ns. tukiksi kasvattava väljennys (300-400 r/ha), josta yli 80 % on seuraavassa hakkuussa jo tukkia.
    Yleiset kasvatusohjeet patistelevat MO:a kasvattamaan tiheitä kuitupuuvaltaisia metsiä, joissa kuitupuun tuotos on nykyhinnoilla täysin kannattamatonta.

    Tämä 400:kin rehevä ja terve metsäkin kannattaa sulkeuduttuaan (n. 10 v kuluttua eli 35-40 vuotiaana) väljentää harvuuteen ”superharvennuksella” 200 runkoon/ha, jossa jo kuution rungoiksi ehtineet puut kasvaa hölkäävät hyvää kasvua jopa kymmeniä vuosi eteenpäin ja saavuttavat 1.5 -2.5 kuution koon ja lähentelevät myyntiin kelpaavaa maksimikokoa.

    Näillä saavutetaan yli 90 % arvokas ja rivakka tukkikasvu, loistava hiilivarasto, pidempi kiertoaika ja monet moninaisköytön ja metsän runsaslajisuuden hyödyt.

  5. Kannattaa lukaista tuo teksti ihan kokonaan tai uudestaan jos ollaan sitä mieltä että syylliset ovat urakoitsijat. Tekstissähän todetaan että kyse on taksarakenteesta. Harvennuksen teko tavoitetiheyteen ei ongelma. Mikäli käytetään ensiharvennuksilla vain ensiharvennuksen sopivia koneita on taksarakenne muututtava että näiden koneiden hankinta on kannattavaa ja ensiharvennuksia on riittävästi. Totuushan on että pienillä koneilla ei voi tehdä kuin pienläpimittaista puuta.

  6. Panu

    Hyvä, että ylileveät ajourat ja niiden risteyksiin syntyvät pienaukot nostetaan esille. Itse olen suunnilleen joka ensiharvennuksen jälkeen näistä huomattanut ostajalle. Kyse ei niinkään ole koneen koosta vaan siitä, että ajourista tehdään yli 5m leveitä, ne poukkoilevat ja haarautuvat miten sattuu ja risteyskohdat hakataan auki tarpeettoman laajalalti.

    Tämä kommentti on mielestäni kuitenkin liioittelua eikä päde ainakaan omiin leimikoihini:

    ”Valtaosalla tarkastetuista kohteista ei voida tehdä enää kiertoajan kuluessa toista harvennusta”

  7. Ilmeisesti siis sen koivikonkin pystyy harventamaan liian harvaksi. Harvoin vaan tullut sellaista koivikkoa missään vastaan.

  8. suorittava porras

    Onko sitten mukavampi katsella kolhittuja puita , kun urat ja varsinkin risteykset ovat liian ahtaita. Pitäisi laittaa arvostelijat kuskaamaan puita ajokoneilla , joissa on merinlevyiset telat(kantavuuden parantamiseksi) joka kulmassa talvikelillä. Jos motokuski ei tee riittävää uraa , edellä mainitsemani värkki täydellä kuormalla varmasti sen tekee. Fysiikan lait pitävät siitä huolen.
    Jalkasen kommentti on täyttä asiaa. Kannattaa kiinnittää huomiota puuston järeytymiseen. Pohjapinta-alaa kertyy ihan mukavasi ,kun puut ovat paksumpia asianmukaisten hoitotoimien jäljiltä. Pusikossa kituneet puut järeytyvät huomattavan hitaasti ja ovat ”kypsiä” ensiharvennettavaksi vasta vuosikymmen hoidettujen taimikoiden tuotoksiin verrattuna. Ko vuosikymmenen aikana kasvatuskelpoisen puuaineksen määrä romahtaa riukuuntumisen ja latvuksen liiallisen supistumisen seurauksena. Tällöin ei yksinkertaisesti ole riittävästi kasvatuskelpoista puuainesta jätettäväksi.

    Ehkä olisi syytä keskittyä hoitamaan metsien uudistaminen huolellisemmin ja muuttaa ajatusmaailma hevosajasta nykyaikaan ja nyt käytössä olevaan kalustoon.
    Kun taimikoista huolehditaan alusta-alkaen , on ensiharvennus mahdollista siirtää vähän myöhemmäksi ja harvennuskerrat vähentää maksimissaan kahteen. Kertymä riittää kannattavaan toimintaan ja kasvamaan on jätettävissä tarpeeksi kasvatuskelpoisia puita. Tänä päivänä monessa eh-kohteessa tavoitetiheys on saavutettu jo siinä vaiheessa ,kun ennakkoraivaaja poistuu palstalta .Ei ihme ,jos puusto on varsinaisen hakkuun jälkeen pikkuisen harva. Toivottavasti pikkuhiljaa päästään pois tilanteista ,joissa (taimikon)raivaus on myöhässä ja hakkuu tehdään liian aikaisin.

  9. Panu

    Se että ajourat vievät lähes kolmasosan koko pinta-alasta ei voi olla millään mittarilla normaalia. Ei ne koneet nyt niin isoja ole.

  10. Panu

    Mitä isompi kone sen pitempi puomi. Ajouraleveyden pitää kompensoitua isommalla ajouravälillä.

  11. suorittava porras

    Puomi yletty 11 metriin eikä vakaalla koneella tarvitse pujotella puiden seassa. Pienialaiset pehmeikötkään eivät haittaa ,kun puut on mahdollista onkia kovalta maalta käsin.
    …mutta talvella lumessa koneiden tilantarve kasvaa huomattavasti. Nollakelin tuntumassa leveillä teloilla varustetusta koneesta tulee pulkka lievilläkin sivuksltevuuksilla. Sivuluisua mennään helposti metri jo pelkästään kannon päältä tai kivenmukuran selästä. Sen jälkeen keräillään uran varresta leimattuja puita.
    Jos käytetään kapeampia ja pitävämpiä teloja ,pullokaulaksi muodostuu pienikin pehmeikkö palstan ja varaston välillä. Traktori uppoaa siihen . Kantava tela on kompromissi ,mutta vaatii tietyissä olosuhteissa reilusti tilaa kulkemiseen.

Metsänhoito Metsänhoito