Ladataan...
Metsänhoito | 10 elävää, 10 kuollutta
Uudistuneen PEFC:n mukaan metsään pitää jättää enemmän kuolleita ja eläviä säästöpuita.
Tilaajille
Uudistuneen PEFC:n mukaan metsään pitää jättää enemmän kuolleita ja eläviä säästöpuita.
Metsänhoito
Jutussa ei ollenkaan oteta huomioon kannoista, suurista oksista ja suurista juurista tulevan kuolleen puun määrää.
Tukkirungon kanto on satoja litroja ja se säilyy metsässä vuosikymmeniä lahoten ja tarjoten kasvuympäristön sadoille lajeille.
Jos väljennämme metsää esim. 300 r/ha ja yhden kannon sisältämä puumäärä on vaikka 200 l, jättö/lahopuuta kertyy 60 m3.
Hyvässä metsätaloudessa harvennukset seuraavat toisiaan alle 10 vuoden välein, joten metsässä on koko ajan runsaasti kullutta puuta.
Jos tähän vielä lisätään jutussa mainitut vähäarvoiset tekopökkelöt, puun määrä sen kuin kasvaa.
Tehokkain keino lisätä Suomessa jättöpuuta on alkaa harventaa metsiä lyhyemmillä väleillä. Näin tavoitamme varmemmin kuolleet puut tehtäväksi tekopökkelöiksi ennekuin ne lahoavat nopeasti kaaduttuaan, saamme lisää kuollutta puuta kannoista ja ja hakkuutähteistä, lisäksi vähennämme tyypillistä ja yleistä ylitiheyttä millä parannamme valtapuuston kasvua ja hiilen sidontaa.
Näin tulee monta hyötyvaikutusta eikä yhtään haittoja.
Kantojen ym. hakkuutähteiden huomiotta ottamisesta voinemme olla kaikki samaa mieltä. Suorastaan moka.
Tuulenkaatokuusien jättäminen metsään kiihdyttää kirjanpainajaongelmaa ja on erittäin typerää.
Aukoille ei tuli jättää yhtään varttunutta kuusta säästöpuiksi juuri tästä syystä. Ne kaatuvat tuulessa kuitenkin tuuliseen aukeaan tottumattomina.
Uudistusalojen suurentaminen ja rajaaminen luonnollisiin reunoihin kuten peltoihin, vesistöihin, teihin, soihin jne. olisi saatava toteutumaan. Varttuneen ja tuuleen tottumattoman reunametsän jatkuvat tuulenkaadot ovat suuri riski elueen metsän terveydelle.