Metsänhoito: Harvenna järkevästi

Harvennushakkuu on varma tapa lisätä kasvatusmetsän puuston arvoa. Vanhalle metsälle harvennus sen sijaan voi olla tuhoisaa.

Mitä nuorempana kuusikko ensiharvennetaan, sitä nopeammin rungot järeytyvät. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Tuttu metsänomistaja esitteli ylpeänä metsäänsä. Kymmenen hehtaaria satavuotiasta havutukkimetsää. Puunostajan kanssa oli pohdittu leimikontekoa: ”Vähän ajateltiin harventaa…”

Näin tehdään usein avohakkuun välttämiseksi. Mutta mitä puille tapahtuu, kun vanhaa metsää harvennetaan.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessorin Jari Hynysen mukaan vastaus riippuu puulajista.

”Vanhan männikön harventaminen on riskitön keino pidentää kiertoaikaa.”

Vanhassa kuusikossa harvennus on hasardihommaa.

”Puiden elinvoima heikkenee ja tuhoriski kasvaa”, Luken erikoistutkija Saija Huuskonen sanoo.

Kuusikot kannattaa kasvattaa täystiheinä kiertoajan loppusuoralla myös siksi, että pintakasvillisuus pysyy varjossa niukkana eikä haittaa päätehakkuun jälkeen istutettuja taimia.

Vanhenevat koivut lahoavat herkästi, eikä sitä voi harventamalla estää.

Vähemmän kuutioita, enemmän tukkia

Metsän kasvua harvennukset eivät paranna.

”Kokonaiskasvu on suurin harventamattomassa metsässä. Männikön kasvu alenee harvennuksen jälkeen noin kymmeneksi vuodeksi. Istutuskuusikoissa voimakkaidenkin harvennusten vaikutus kokonaiskasvuun jää vähäiseksi”, Hynynen sanoo.

Ohjeiden mukaan harvennettujen männiköiden kokonaiskasvu jää 25–30 prosenttia vähäisemmäksi kuin täystiheän puuston. Kuusikossa vähenemä on 5–10 prosenttia.

Silti harventaminen kannattaa. Latvuksille ja juuristolle avautuu tilaa, ja ne tuottavat puille entistä enemmän energiaa ja ravinteita. Puun paksuuskasvu kiihtyy, ja yhä isompi osa runkopuusta saavuttaa tukin mitat.

Puuston arvoa parantaa sekin, että kasvatettavaksi valitaan hyvälaatuisia runkoja. Huonot kaadetaan.

Harvennukset tuovat noin kolmanneksen kiertoajan kuluessa kertyvistä hakkuutuloista vuosikymmeniä ennen päätehakkuuta.

Harventamattomassa metsässä luonnonpoistuma, pystyyn kuolevien puiden määrä, lisääntyy. Se vähentää myytävän puun määrää.

Taimikonhoito helpottaa harvennusta

Hynysen mukaan hyvän metsänhoidon suosituksissa esitellyt harvennusohjelmat tuottavat hyvän tuloksen.

Huuskonen korostaa taimikonhoitojen tärkeyttä puuston kasvatusketjussa ja harvennusten onnistumisessa.

”Taimikkona hoidettu nuori metsä järeytyy nopeasti, joten ensiharvennuksessa saadaan kannattava puusato.”

Mitä nuorempana metsä harvennetaan, sitä paremmin se pystyy hyödyntämään harvennuksen tuoman lisätilan.

”Ylitiheänä kasvanut nuori metsä on harvennettava varhain. Se on kallista ja lopputulos yleensä huono”, Huuskonen sanoo.

Hän muistuttaa, että ensiharvennuksessa määritellään puuston rakenne vuosikymmeniksi.

”Silloin on syytä säästää riittävästi lehtipuita. Niitä ei sen jälkeen tule lisää.”

Juurikääpäalueilla yksi harvennus

Monesti nuoria kuusikoita joudutaan hirvituhoriskin vuoksi kasvattamaan juurikäävän saastuttamilla mailla, koska päätehakkuun jälkeenkään ei puulajin vaihto onnistuisi.

´Tällöin kuusikot voi kasvattaa päätehakkuuseen vain yhden harvennushakkuun kasvatusohjelmalla ja suhteellisen lyhyellä kiertoajalla.

”Kuusikko harvennetaan noin 800 runkoon hehtaarilla, jotka kasvatettaisiin päätehakkuuseen. Tällaisella kasvatusohjelmalla saadaan aika hyvin tukkia”, Hynynen miettii.

Istutustiheyttä voidaan alentaa noin 1 200–1 400 taimeen hehtaarilla. Silloin kiertoajan ainoaa harvennusta voidaan siirtää tavallista ensiharvennusta myöhempään ajankohtaan.

Huuskonen neuvoo, että lehtipuiden kasvattaminen kuusikon sekapuina hidastaa juurikäävän leviämistä.

Julkaistu Metsälehdessä 15/2020

Metsänhoito Metsänhoito

Keskustelut