Metsänhoito | Riesasta pelastajaksi

Jos uudistaminen epäonnistuu tai halla kurittaa, voi luontaisesti syntynyt hieskoivu pelastaa. Myös jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa hieskoivulla on arvonsa.

Hieskoivikko korjataan yleensä kuitupuuna, sillä tukiksi se kasvaa korkeintaan Etelä-Suomen rehevillä turvemailla. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Vettyneelle kivennäismaalle ja etenkin turvemaille puskee hieskoivua usein kiusaksi asti. Raivaussahalla hieskoivuja vastaan käydyssä taistossa tulee väkisinkin mieleen, voisiko hieskoivua jotenkin hyödyntää.

Kannattaako luontaisesti syntynyttä hieskoivikkoa lähteä kasvattamaan, riippuu täysin tilanteesta, selventää tutkija Pentti Niemistö Luonnonvarakeskuksesta. Talousmielessä hieskoivusta on harvoin kilpailijaa männylle, kuuselle tai rauduskoivulle. Jos kuitenkin metsän uudistaminen on syystä tai toisesta epäonnistunut, tilanne on toinen.

”Jos hieskoivikko pääsee turvemaalla kolmen neljän metrin pituuteen, melkein kannattaa lähteä kasvattamaan sitä eteenpäin. Se on aikamoinen tiheikkö ja sen raivaaminen on jo iso kustannus. Jatkossa se tietää myös aikamoista taimikonhoitourakkaa, jos sitä lähtee havupuille uudistamaan. Kivennäismaakohteilla uudelleen aloittamisen kynnys saattaa olla hieman korkeammalla”, Niemistö arvioi.

”Tavoitteellisesti en lähtisi hieskoivun kasvatukseen. Se on vähän sellainen epäonnistujan oljenkorsi”, Niemistö jatkaa.

Vesakko suojaa

Mikäli kuusentaimikko kasvaa alavassa hallanarassa paikassa, voi luontaisesti syntyneestä hieskoivusta olla etua. Nopeasti kasvava tiheä hieskoivikko suojaa kuusentaimia pakkasen puremilta. Kohteilla, jossa halla on säännöllinen vieras, hieskoivua ei kannata raivata yhdettömiin ennen kuin taimet ovat kasvaneet ohi hallan. Tällöin reikäperkauksella on huolehdittava, etteivät koivut piiskaa taimia.

Jos taimet kuitenkin kärsivät pahasti hallasta, kasvatus sekapuustona on mahdollinen.

”Tuotetaan hieskoivulla, mitä se tuottaa ja annetaan parhaimpien kuusten kehittyä. Päätehakkuupuusto voi kuitenkin olla ihan kohtalainen kuusikko. Ei siinä tarvita kuin 500­–600 kuusta hehtaarilla niin se on jo ihan täystuottoinen aikanaan.”

Vetisillä mailla hieskoivut voivat lisäksi auttaa huolehtimaan vesitaloudesta. Hieskoivu haihduttaa havupuita reippaammin ja voi auttaa pitämään vedenpintaa kurissa niin kauan, että havupuuntaimet kasvavat. Niemistö arvelee vedenpinnan säätelyn vaativan, että hehtaarilla kasvaa vähintään 80 kuutiota havupuuta tai 60­–70 kuutiota lehtipuuta. Kun havupuut alkavat olla siinä mitassa, että vedenpinnan säätely onnistuu, voi hieskoivut kaataa.

Hoitamatta paras

Keskimäärin hieskoivun pituus jää 10 prosenttia, läpimitta 20 prosenttia ja kuutiomäärä 30 prosenttia rauduskoivua alhaisemmaksi. Suometsissä tukkia hieskoivusta ei kasva kuin korkeintaan Etelä-Suomen rehevimmillä turvemailla. Kangasmaillakin hieskoivun tukkisaanto jää alle puoleen rauduskoivusta ja tukkiin tulee herkästi vikoja, kuten lahoja oksia ja mutkia.

Kuitu- ja energiapuuna hieskoivu ei sen sijaan häviä raudukselle ja kasvatus on huokeaa. Välttämättä edes taimikonhoitoa ei tarvita.

”Minulla oli pitkäaikaisia kokeita Pohjanmaan ja Etelä-Lapin turvemailla. Yritin ja yritin löytää sellaista harvennusreseptiä, millä niitä kannattaisi harventaa. Aina tuli tulokseksi, että älä harvenna vaan kasvata tiheikkönä ja korjaa pois noin 40–50 vuoden iässä”, Niemistö kertoo.

Jos turvemaan hieskoivikkoa haluaa jotenkin hoitaa, tiheikkö kannattaa harventaa nelimetrisenä 2 500 runkoon hehtaarilla ja kasvattaa kuitupuuta. Tutkimustulosten mukaan tämän jälkeen on taloudellisesti sama, harventaako hieskoivikon kerran vai jättääkö harventamatta.

Tilanne muuttuu, jos koivikon alle kehittyy kasvatuskelpoinen kuusialikasvos. Silloin koivikon voi harventaa toisen kerran noin 700 runkoon hehtaarilla.

”Ylettömästi sitä ei kuitenkaan ole tarve harventaa. Silloin käy niin, että latvukset alkavat leventyä. Kun kuusialikasvoksen vapauttaa, ne eivät olekaan enää sutjakoita koivuja, jotka solahtavat kuusten väliin vaan ne ovat paksuoksaisia ja korjuussa vaurioittavat herkemmin kuusta.”

Hallanaroilla paikoilla kuusien kannattaa antaa kasvaa viiteen, kuuteen metriin ja vasta sitten kaataa koivut. Mikäli halla ei ole kiusana, voi kuitupuun kokoiseksi ehtineen hieskoivun poistaa, kun alikasvos on parimetristä. Tällöin korjuu onnistuu helpommin ilman, että taimet vahingoittuvat.

Mikäli näyttää siltä, että osa hieskoivuista on tukkilaatuisia, ne kannattaa kasvattaa tukeiksi kuusikon päällä.

Ravitsee metsämaata

Hieskoivu parantaa metsämaan ominaisuuksia ja sen arvellaan edistävän luontaista taimettumista. Tästä syystä hieskoivuja kannattaa säästää, mikäli ajatuksena on siirtyä jatkuvapeitteiseen kasvatukseen. Lehtipuukarikkeesta ravinteet siirtyvät kiertoon havupuukariketta nopeammin.

Mikäli kaikki koivut kaadetaan, metsä herkästi kuusettuu. Useat peräkkäiset kuusisukupolvet happamoittavat ja köyhdyttävät metsämaata.

”Jossain vaiheessa ja aika pian se on niin puhdas kuusikko, ettei siitä sitten enää jatkuvalla kasvatuksella mennä eteenpäin. Jos sinne saisi koivua joukkoon, jatkuvapeitteisyys voisi olla vähän pitempiaikainen”, Niemistö arvioi.

Vinkit hieskoivun hyödyntämiseen

  • Taistele vastaan, mikäli mahdollista.
  • Jos taimikko on päässyt vesakoitumaan ja uudistaminen epäonnistunut, harkitse hieskoivun kasvatusta kuitupuuksi.
  • Hieskoivun voi kasvattaa hoitamattomana ja kaataa 40­–50-vuotiaana.
  • Rehevillä paikoilla hieskoivikon alle saattaa syntyä kasvatuskelpoinen kuusialikasvos.
  • Myös kuusen istutuksesta hieskoivikon alle muokkaamattomaan maahan on hyviä kokemuksia.
  • Rauduskoivun puuttuessa hieskoivua kannattaa säästää, mikäli siirtyy jatkuvaan kasvatukseen, sillä lehtipuusto voi edistää taimien syntymistä ja kasvua.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito

Kuvat