Kustannukset puoltavat auraa

Säätöauraus eli vaotus sopii pohjoiseen. Metsänaurauksen osuus maanmuokkauksista on nykyisin noin kaksi prosenttia.

Avohakkuuaukon eli uudistusalan aurausta Kainuun pohjoisosissa. Jatkuvatoiminen laikkumätästyskone voi olla vaihtehto auraukselle, jos kiviä tai hakkuutähteitä ei ole liikaa. (Kuvaaja: Ari Komulainen)

Lumiaurat kulkevat nyt teillä etelän rannikkoseutuja myöten, mutta onko aura yhä myös metsätyökalu? Takavuosina metsien syväauraus oli kiistelty menetelmä, ja metsänaurauskuvat tuntuvat yhä löytävän tiensä etenkin sosiaaliseen mediaan, kun keskusteluissa puidaan tehometsätalouden hyötyjä ja haittoja.

Metsiä aurataan edelleen, mutta menetelmä on muuttunut. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilastojen perusteella aurauksen osuus metsämaan muokkauksista oli vuonna 2019 noin kaksi prosenttia. Osuus on pysynyt jotakuinkin samanlaisena, kun taas mätästyksen osuus maanmuokkausmenetelmänä on kasvanut 2000-luvulla 20 prosentista 70 prosenttiin.

Aivan tarkkaa tietoa aurausmäärästä ei ole, sillä tilastossa samaan kategoriaan kuuluvat myös peltojen metsityksissä tehdyt maanmuokkaukset. Tilaston perusteella voi kuitenkin haarukoida, että metsänaurausta on tehty viime vuosina maksimissaan noin 2 000 hehtaarin alalla.

Tuolla määrällä auraa vuosittain suurin piirtein Sipoonkorven kansallispuiston pinta-alan verran metsämaata. Helsingin pohjoispuolella sijaitsevan Sipoonkorven leveyksillä metsäauraa tuskin kuitenkaan näkee, sillä valtaosa aurauksesta tehdään Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien alueella.

Pohjoisessa vaotetaan

Takavuosikymmenien kiistelty syväauraus auttoi puuston kasvuun lähtöä pohjoisen kylmissä olosuhteissa usein erittäin onnistuneesti, mutta menetelmästä luovuttiin haittojen vuoksi: mylläys lisäsi eroosiota ja ravinnevalumia ja korkeat aurauspalteet vaikeuttivat liikkumista.

Nykyisin pohjoisen yksityismetsissä tehdään vaotusta eli säätöaurausta, jossa vaon keskisyvyys on alle 25 senttiä. Maanmuokkauksen tavoitteena on yhä saada paikalle istutettaville männyn- tai kuusentaimille lisää ravinteita ja lämpöä, joista muuten olisi vajetta etenkin Koillismaan ja Itä-Lapin paksukunttaisilla metsämailla.

Säätöaurauksen mätästystä alhaisemmat kustannukset sopivat Pohjois-Suomen metsätalouteen, jossa käsittelypinta-alat ovat suuria, kertoo Kuusamon yhteismetsän toiminnanjohtaja Jarmo Korhonen.

”Vaakakupissa painavat jatkuvatoimisen maanmuokkausmenetelmän kustannustehokkuus ja metsänuudistumisen onnistuminen. Säätöauraus on huomattavasti kevyempää kuin vanha auraus. Vesistöjen ja soiden reunoille jätetään vähintään 10-metriset muokkaamattomat suojavyöhykkeet.”

Jatkuvatoiminen laikkumätästys vaihtoehto

Luken johtavan tutkijan Timo Saksan mukaan jatkuvatoiminen laikkumätästäjä voi olla kustannuksiltaan vaihtoehto auraukselle myös pohjoisen olosuhteissa.

”Meillä on kokeita, jossa laikkumätästyksellä ja syväistutuksella saadaan ihan hyviä tuloksia myös paksukunttaisilla mailla.”

Ongelmana tosin on, että jatkuvatoiminen mätästyskone ei sovellu erityisen kivisille mailla tai kohteille, joilla on runsaasti tuoretta hakkuutähdettä. Tämän tietää Korhonen.

”Meillä ei kerätä hakkuutähteitä. Säätöauraukselle on vaikea löytää kilpailevaa kustannustehokasta menetelmää paksukunttaisimmilla mailla.”

Korhosen mukaan aurauksen aikaansaamasta runsaasta maanpinnan paljastumisesta ei ole pohjoisessa samanlaista haittaa kuin etelässä, sillä luontaisia taimia ei synny paljastuneeseen maahan yhtä paljon raivattaviksi.

Valtion metsämailla auraus lopetettiin maanmuokkausmenetelmänä 1990-luvulla.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito

Kuvat