Jäätien tekijän on nykyään syytä olla liikkeellä heti, kun sääolosuhde kääntyy otolliseksi. Kannonkosken Vuosjärveltä 30 hehtaarin laajuisen Lintusaaren omistanut Kyösti Leppänen aloittikin talvitien teon jo neljä vuotta ennen kuin leimikko lopulta korjattiin.
”Talvitien jäädyttämistä yritettiin monena talvena, mutta aina lämpimät kelit pilasivat yritykset”, Leppänen muistelee.
Lopulta parintuhannen kuution leimikkoa päästiin korjaamaan alkuvuonna 2022. Metsänomistajan oma aktiivisuus ratkaisi onnistumisen, sillä metsäyhtiöt eivät tehneet pystykauppaa jäätien taakse. Vesipumppuja yhtiöltä toki saatiin käyttöön.
”Kauppa tehtiin hankintana ja paikallinen metsäkoneyrittäjä Pekka Vesterinen hakkasi leimikon. Ajoin itse puut jäätietä pitkin mantereelle ysisatasella Valmetilla.”
Vaikka jäätien tekeminen aloitettiin tuonakin talvena jo joulukuussa potkukelkkojen kanssa, kun jää ei jalkamiestä vielä kantanut, meinasi lopussa tulla kiire.
”Kelit alkoivat loppumaan todella nopeasti. Onneksi sain toisen traktoriurakoitsijan kaveriksi, niin saimme kaikki puut ajettua.”
Kulujen jälkeen ei paljon käteen
Viitasaarella asuvalle kodinkone- ja kylmälaitehuoltajalle yötöiksi venynyt talvitieurakka oli muiden töiden ohessa sen verran raskas koettelemus, että se sai pohtimaan saarimetsänomistuksen kannattavuutta.
”Kun laskin, mitä hakkuista jäi rahallisesti käteen, tulin siihen tulokseen, että hommassa ei ole mitään järkeä yksittäiselle metsänomistajalle. Lisäksi seuraavat tulot ovat aikaisintaan 10–15 vuoden päässä”, Leppänen arvioi.
Leppänen ryhtyi selvittelemään erilaisia vaihtoehtoja saaren suhteen. Esille nousi mahdollisuus liittää saari yhteismetsään. Vaikka saaresta saatavat hakkuutulot ovat harvassa, yhteismetsästä saisi tasaista tuottoa helposti joka vuosi.
Leppänen oli yhteydessä viiteen eri yhteismetsään.
”Pienet yhteismetsät eivät olleet kiinnostuneita saaresta, mutta lopulta sain tarjouksen kolmelta eri yhteismetsältä.”
Tuotto-odotukset vaikuttivat valintaan
Yksi tarjouksen tekijöistä oli valtakunnallinen Aari-yhteismetsä, jonka pinta-ala oli viime vuoden lopussa noin 6 800 hehtaaria.
”Sieltäkin ensin sanottiin, että saari ei kiinnosta. Muutaman päivän päästä tuli kuitenkin sähköpostia, että he ovat sittenkin kiinnostuneita.”
Metsätilasta laadittiin metsänhoitoyhdistyksen toimesta tila-arvio, johon kaikki tarjouksen tehneet yhteismetsät pohjasivat tarjouksensa.
”Päädyin valitsemaan Aarin muun muassa siksi, että sen maksama vuosittainen tuotto ja tulevat tuotto-odotukset vaikuttivat parhaimmilta.”
Myös lähestyvä sukupolvenvaihdos vaikutti ratkaisuun.
”Saarimetsä olisi työläs hoidettava jälkipolvelle. Tässä vaiheessa on ajateltava jo lapsia ja lapsenlapsia, joita on kohta tulossa”, 65-vuotias Leppänen sanoo.
Eläkkeellä raivuulle
Vaikka viime syksynä Aariin liitetyn Lintusaaren metsänhoitohommat ovat nyt Leppäsen harteilta pois, riittää tehtävää mantereen puolella Korosniemessä, johon hänelle jää toinen metsätila.
”Alan kesällä opettelemaan eläkeläisen arkea ja aion suuntautua metsänhoitotöihin. Raivaussahalla taimikoiden hoito on tosi mukavaa hommaa. Vaihdoin sitä varten vanhan Stihlin 450-sahan juuri uudempaan 460-malliin. Vaimolta toivoin syntymäpäivälahjaksi kympin pöntön sahabensaa, jolla pääsee alkuun.”
Harvennusten osalta tilanne on mantereen puolella hyvällä mallilla, kun Metsä Group kävi kiireellisimmät harvennuskohteet läpi tammikuussa.
”Olen tyytyväinen korjuujälkeen, ja maa kantoi nyt kaikkialla hyvin. Harvennukset olivat vähän viivästyneet, joten oli hyvä, että puusto jäi vähän tiheämmäksi. Täällä rannalla on aina tietysti iso riski tuulituhoista harvennusten jälkeen.”
Metsätöiden ohella Leppänen aikoo käyttää aikaa myös Pappa-Tuntureiden parissa, joita hän on entisöinyt pieteetillä.
”Tallissa on valmiina vuosimallit -69 ja -77. Parhaillaan työn alla on vielä vuoden -63 malli. Vaimo ehdotti, että pitäisi ostaa myös Vespa. Sanoin, että no ostetaan!”
Ja onhan vaarillakin vielä pieni tuhannen neliön kokoinen saari, jonne voi eläkkeellä viedä lapsenlapset retkelle.
”Tuon Kokonsaaren aivan Lintusaaren vierestä jätin vielä itselleni.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään