USEIN metsänomistajilta udellaan, tekevätkö he itse metsätöitä. Siihen voi olla paineita, kun vaikkapa taimikonhoitoa rummutetaan nykyisin loistavana kuntoiluna ja metsässä oleilun sanotaan rauhoittavan mieltä.
”Kyllä siellä välillä myös verenpaine nousee”, sanoo Katri Myllykoski.
Hän kyllä tekee omalla tilallaan erityisesti taimikonhoitoja, mutta antaa ammattilaisten hoitaa pääosan metsänhoitotöistä. Eräs metsäasiantuntija oli Myllykosken kuuleman mukaan arvioinut, että kokopäivätyössä käyvä metsänomistaja ehtii tehdä metsänhoitotöitä pari hehtaaria vuodessa.
Myllykoski on tässä suhteessa realisti. Tila sijaitsee Saarijärvellä, joten matkaakin tulee sen verran, että tavallisena viikonloppuna tilalle ei tule lähdettyä.
”Mielelläni hyödynnän ammattilaisia.”
Metsäammattilaiset osaavat kuitenkin vielä 2020-luvulla suhtautua naisiin hiukan hassusti.
”Jos puolisoni on paikalla, näitä asioita selostetaan hänelle, vaikka minä olen se metsänomistaja”, Myllykoski sanoo ja hymyilee arvoituksellisesti.
Puolisolla on onneksi sillä tavalla pelisilmää, että hän yleensä siinä kohtaa ilmoittaa siirtyvänsä kahvinkeittoon.
Metsän säilyttävä metsänä
Myllykoski aikoo tilata lähiaikoina uuden metsäsuunnitelman. Hän myöntää, että on jännittävää nähdä, millaisia ehdotuksia siihen tulee. Yhtä asiaa hän aikoo vaatia.
”Metsänhoitoa ei pitäisi tehdä lintujen pesimäaikaan keväällä ja alkukesästä. Siksi metsäsuunnitelmaan vaadin, että hakkuut suunnitellaan talvella tehtäviksi.”
Tavoitteena on säilyttää metsä metsänä, eikä Myllykoski halua toiminnallaan aiheuttaa lajikatoa tai muitakaan ongelmia luonnolle.
”Olen kääntymässä jatkuvan kasvatuksen kannalle, mutta toki on tilanteita, joissa voi joutua tekemään päätehakkuun.”
Omissa metsissään Myllykoski uskoo kuitenkin jatkuvan kasvatuksen onnistuvan.
Tilalla on vaihtelevasti erilaisia kangasmetsän kasvupaikkoja sekä aikoinaan ojitettua suota. Vanhaa metsää on hiukan, mutta suuri osa on taimikkoa ja nuorta kasvatusmetsää.
Metsänhoidolla Myllykoski pyrkii sekametsään. Itsestään metsittyneelle pellolle jätettiin lähinnä mäntyä ja koivua. Kuuselle aikanaan istutetuilla kuvioilla saa kasvaa muitakin puulajeja.
Kalliosta luontolahja
Yksi pieni luonnonsuojelualuekin löytyy. Kyseessä on kaunis kalliorinne järven rannalla.
”Yritin saada sitä Metso-ohjelmaan vuonna 2015, mutta ilmeisesti Metso-rahat olivat tuolloin vähissä. Niinpä ajattelin, että antaa mennä, ja lahjoitin sen Suomen 100-vuotisjuhlavuoden luontolahjakampanjaan”, Myllykoski kertoo.
Luontolahjani Suomelle-kampanjassa valtio sitoutui suojelemaan kaksinkertaisen maa-alueen jokaista yksityisen tekemää lahjoitusta kohti. Myllykosken käsityksen mukaan valtion suojelualueet etsittiin samalta alueelta kuin yksityisten lahjoittamat, vaikkei hän tarkkaa sijaintia suojelualueensa vastinparille tiedäkään.
Luontolahjakampanja oli käynnissä vuonna 2017 ja uudestaan vuosina 2019–2023. Metsähallituksen kohdeluettelon mukaan Saarijärvellä on lähes 14 hehtaaria kampanjoiden kautta suojeltua valtion maata.
”Se oli kiva juttu, nyt olen virallisestikin luonnonsuojelija” Myllykoski sanoo ja nauraa.
Tutkimustietoa hyödynnettävä
Luonto on Myllykoskelle tärkeä. Hänen on kuitenkin vaikea ymmärtää sitä, että metsiin liittyvä keskustelu on ajautunut niin kärjekkääksi.
”Asiat esitetään niin mustavalkoisina. Minusta on hyvä tuoda esiin oma näkemys, mutta asioista pitäisi myös pystyä keskustelemaan.”
Molemmilla puolilla tavoite on kuitenkin useimmiten sama: säilyttää metsät elinvoimaisina.
”Olen ihmetellyt myös sitä, miten metsänomistajien etua ajavat järjestöt puhuvat hyvin samalla äänellä kuin metsäteollisuus.”
Metsänomistajiin mahtuu kuitenkin hyvin monenlaista väkeä.
”Kun niin sanottuja hiljaisia metsänomistajia tutkittiin, kävi ilmi, että monet eivät tee mitään metsissään, koska pelkäsivät joutuvansa tekemään avohakkuita”, Myllykoski sanoo viitaten Pellervon taloustutkimuksen muutaman vuoden takaiseen tutkimukseen.
Jatkuvaa kasvatusta käsiteltiin tuolloin paljon mediassa.
”Jos avasi Metsälehden tai Maaseudun Tulevaisuuden, aina siellä joku sormi pystyssä varoitti, että ei pidä suin päin mennä jatkuvaan kasvatukseen. Se oli jo suorastaan noloa.”
Myllykoski toivoo, että metsäkeskustelussa pitäydyttäisiin faktoissa, koska erinomaista tutkimusta kuitenkin on runsaasti tarjolla.
Katri Myllykosken vinkit
- 1. Metsään kannattaa mennä aina kun voi.
- 2. Metsätalous on ihmisten toimintaa ja ihan normaalilla järjellä ymmärrettävää.
- 3. Metsänomistajat ovat erilaisia ja metsästään voi tehdä sellaisen kuin haluaa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Myllykosken mielipiteet ovat kannatettavia ja harkinnan arvoisia. Yllä olevat kolme kiteytettyä lausetta ovat hienoja oivalluksia. Suomalaiset yksityismetsät ovat kansallinen vahvuutemme. Emme tarvitse ulkopuolisia määräilijöitä miltään tahoilta omiin metsiimme.
Yksityismetsänomistajat ovat lähtökohtaisesti parhaita luonnon ja ympäristön vaalijoita, koska on kyse laaja-alaisesti omasta parhaasta.