Porttipelto, Riihipelto, Navettapelto, Välimetsä, Suopelto. Lopella Kanta-Hämeessä sijaitsevan metsäpalstan kuvioiden nimet kertovat, että paikalla ei ole vielä kovin kauan kasvanut metsää.

”Noin kolmannes metsäpalstasta on entistä peltoa. Vaarini alkoi metsittää peltoja 1980-luvun lopulla”, kertoo metsäpalstan nykyinen omistaja Antti Hepolampi.

Peltojen paikalla kasvaa nyt kuusta, koivua, visakoivua, lehtikuusta ja tervaleppää. Vanhoista nimistä on Hepolammen mukaan kuitenkin edelleen hyötyä. Metsänhoito on selkeämpää, kun kuvioista voi puhua nimillä.

Hepolammella on takanaan kahdeksan vuotta metsänomistajana. Metsänomistaja hänestä tuli 15-vuotiaana.

”Se oli aluksi hämmentävää. Metsänomistajaksi tulo tuli hieman puun takaa. Isä oli kyllä suunnitellut, että metsäomaisuus hyppäisi yhden sukupolven yli, mutta minä kuulin siitä vasta vaarin kuoleman jälkeen”, hän sanoo.

Antti Hepolammen isän Hannu Hepolammen mukaan järjestely oli taloudellisesti kannattavin. Hän koki olevansa jo sen ikäinen, että metsäomaisuus oli järkevintä siirtää suoraan seuraavalle sukupolvelle.

Reilun 30 hehtaarin suuruinen metsäpalsta on kulkenut Hepolampien suvussa 1800-luvulta lähtien, aluksi torppana. Metsät sijaitsevat Antti Hepolammen lapsuudenkodin ympärillä.

”Olen kulkenut metsissä koko ikäni. Olin jo lapsena mukana rankametsällä ja raivaussahaa aloin käyttää yläasteikäisenä. Metsänhoitoasioita ryhdyin kuitenkin miettimään vasta tultuani metsänomistajaksi”, hän sanoo.

Hepolampi opiskelee automaatiotekniikkaa Tampereen teknillisessä yliopistossa, joten arkipäivät kuluvat Tampereella. Viikonloppuina hän palaa kuitenkin usein kotiseudulle. Silloin metsissä tulee vähintään käväistyä, usein työn alla on jokin metsänhoitotyö.

Harvennettavaa riittää

Isä ja poika huolehtivat metsänhoidosta yhdessä. Päätehakkuita ja maanmuokkausta lukuun ottamatta kaikki tehdään itse. Apuna ovat tukkivinssillä varustettu vuonna 1959 ostettu Fordson Power Major -traktori sekä juontokouralla varustettu vuosimallia 1974 oleva Belarus 521 -traktori. Moottori- ja raivaussahat, bensakanisterit, taimet ja pottiputket kulkevat metsään vesikelkalla, ahkiolla tai maitorattailla.

”Fordson on tosin nyt lasaretissa. Sen jarrut pitää uusia”, Antti kertoo.

Metsissä on kuluneiden kahdeksan vuoden aikana tehty neljä päätehakkuuta, yhteensä reilun kymmenen hehtaarin verran. Metsissä on jonkin verran kuusta lahottavaa juurikääpää ja kuusen tuhohyönteinen kirjanpainaja on tehnyt metsissä tuhojaan, joten Hepolammet eivät halua päästää kuusikoita liian vanhoiksi.

Lisää päätehakattavaa metsäpalstalla ei toistaiseksi ole, mutta harvennettavaa riittää. Hepolampien tavoitteena on saada metsäpalstan kuviokoko suuremmaksi. Entisten peltomaiden välissä on järeäpuustoisia metsäkaistaleita, jotka ovat niin pieniä, ettei niitä kannata käsitellä omina kuvioinaan. Hepolammet poistavat kaistaleilta isoimpia puita, kunnes ympärillä olevien kuvioiden puusto on niin järeää, että kuviot voidaan päätehakkuussa yhdistää.

”Harrastamme jatkuvaa kasvatusta olosuhteiden pakosta”, Antti toteaa.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 1/2018.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.