Yksityiset metsänomistajat ovat suojelleet korvauksetta arviolta 1,1 miljoonaa metsähehtaaria, selviää Pellervon taloustutkimus PTT: tuoreesta tutkimuksesta.
PTT selvitti ensikertaa hiljaisessa suojelussa olevien metsien määrän Suomessa. Selvityksessä hiljaisella suojelulla tarkoitetaan, että metsänomistaja omaehtoisesti ilman korvausta rajaa metsäalueita metsätalouden ulkopuolelle tai käsittelee niitä vain pienimuotoisesti esimerkiksi korjaamalla yksittäisiä puita ilman myyntarkoitusta.
Hiljaisen suojelun hehtaarimäärä on merkittävä. Hiljaisen suojelun ala vastaa yli viidesosaa koko metsätalousmaan tilastoidusta suojelu- ja monimuotoisuuspinta-alasta. Monimuotoisuusalaan lukeutuvat esimerkiksi metsälakikohteet sekä määräaikaisesti suojellut kohteet.
”Tulokset osoittavat, että metsien käyttöä koskeva kokonaiskuva jää vajavaiseksi, jos huomio kohdistuu vain virallisiin suojelupäätöksiin ja sopimuksiin. Hiljainen suojelu on osa metsien käyttöä ja suojelua, vaikka sitä ei tilastoida”, toteaa vanhempi metsäekonomisti Jani Laturi PTT:ltä tiedotteessa.
Pienmaanomistajilla enemmän hiljaisesti suojeltua
Tutkimuksessa mukana olleista metsänomistajista yli 40 prosenttia kertoi jättäneensä osan metsistään hiljaiseen suojeluun. Keskimäärin hiljaisessa suojelussa oli runsaat kahdeksan prosenttia maanomistajien koko metsäomaisuudesta. Pienten tilojen omistajilla hiljaisessa suojelussa oli suurempi osuus kuin suurtilallisilla.
Valtaosa tutkimuksen vastaajista arvioi jatkavansa suojelua niin kauan kuin omistavat kohteen tai vähintään kymmenen vuotta eteenpäin.
Vaikka kaikki hiljaiseen suojeluun lukeutuvista alueista eivät ole luontoarvoiltaa erityisen arvokkaita tai kestoltaan pitkäaikaisia, tukee hiljainen suojelu merkittävästi luonnon monimuotoisuutta.
Syyt sopimuksettomaan suojeluun moninaisia
Syyt hiljaiselle suojelulle ovat moninaisia. Tutkimuksessa merkittävimpiä syitä olivat luonto-, maisema- ja virkistysarvot. Myös esimerkiksi kohteen hankala saavutettavuus, vähäinen metsätaloudellinen tuotto, metsän luoma taloudellinen turva sekä päätösten lykkääminen seuraavalle sukupolvelle innoittivat alueen rajaamiseen metsätalouden ulkopuolelle.
Vain pienellä osalla hiljainen suojelu johtui metsätaloudellisesta passiivisuudesta tai tietämättömyydestä metsien mahdollisuuksista.
Halu pitää päätäntävalta omissa hyppysissä kannusti hiljaiseen suojeluun sopimuspohjaisen suojelun sijaan. Tutkimus nosti esiin tarpeen kehittää kevyitä ja joustavia menettelyjä hiljaisen suojelun huomioimiseen ilman, että metsänomistajien omaehtoisuus ja päätäntävalta heikkenevät. Määräaikaisesta suojelusopimuksesta korvausta vastaan oli kiinnostunut 46 prosenttia kyselyyn vastanneista.
Hiljaisesti metsäalueita suojelleet olivat hieman kiinnostuneempi määräaikaisesta suojelusta kuin ne, joilla ei ollut entuudestaan metsäalueita omaehtoisesti rajattuna pois metsätalouden käytöstä.
Tutkimus perustuu keväällä 2025 toteutettuun kyselyyn, johon vastasi 853 metsänomistajaa. Metsänomistajien ilmoittamat pinta-alat perustuvat heidän omiin arvioihinsa. Tulokset skaalattiin koko maan yksityismetsiä koskeviksi.
Tutkimus on toteutettu Suomen Metsäsäätiön rahoituksella ja sen alihankkija on Maanomistajain liitto.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään