Vuosisadan kokemuksella

Metsäalalla kaiken nähnyttä Vieno Uusitaloa huolettaa metsänhoitoyhdistysten heikentynyt asema.

Runsaan kuukauden itsenäistä Suomea vanhempi Vieno Uusitalo asuu yhä kotonaan, vanhan isännän talossa kivenheiton päässä kotitilastaan. Maa- ja metsäomaisuus on siirtynyt seuraaville sukupolville. (Kuvaaja: Sami Kilpiö)

Kunhan ette laita minua mihinkään vaikeuksiin”, letkauttaa kunnallisneuvos Vieno Uusitalo kotonaan Kavastojärven rannalla Salon Kiskossa.

Tuskin sentään, eiköhän lokakuun lopulla sata vuotta täyttänyt metsäalan monitoimimies ole ollut tiukemmissakin haastatteluissa. Kokemusta Uusitalolle kun on vuosikymmenten aikana kertynyt niin metsänhoitoyhdistyksen, metsäkeskuksen kuin Metsäliiton johtotehtävissä.

Metsänhoitoyhdistysten nykytilannetta Uusitalo pitää huolestuttavana.

”Yhdistysten pitäisi pysyä virkeinä, koska niillä on tarvittava ammattiapu metsien viljelyyn ja niiden hoitoon. Vain sitä kautta metsistä saa kunnon tuoton”, hän sanoo.

Metsäneuvontaa ei kuitenkaan ole tarjolla entiseen tapaan, ja kokemattomat metsänomistajat jättävät metsiään hoitamatta.

”Myös kaupallinen järjestäytyminen on mennyt sekaisin. Yhdistykset ovat joutuneet heikkoon asemaan, eivätkä metsänomistajat saa kunnon tukea.”

Hintasopimukset kannattivat

Ennen metsänomistaja ei joutunut neuvottelemaan hinnoista yksin. Vieno Uusitalo oli merkittävässä roolissa, kun metsäteollisuus ja metsänomistajat ryhtyivät 1970-luvulla sopimaan puun hinnoista keskitetysti. Syntyivät puun hintasuositussopimukset, jotka 1980-luvulle tultaessa laajenivat valtakunnallisiksi ja kattoivat kaikki puulajit.

Metsänomistajille se oli kannattava järjestely, mutta hyödytti myös metsäteollisuutta. Puuta oli tarjolla tasaisesti.

”Se oli rakentava kokonaisuus. Kun asiat oli sovittu, niin kauppa kävi aika miellyttävästi.”

Keskitetyt hintasopimukset kaatuivat 1990-luvun alun lamaan ja kilpailuviranomaisen tiukentuneisiin laintulkintoihin. Sopimuksia tehtiin rajoitetusti vielä 90-luvulla, kunnes Kilpailuvirasto kielsi ne kokonaan vuonna 1999.

Hyvään aikaan Metsäliiton johdossa

Vaikka metsänomistajan näkökulmasta moni asia voisi olla paremmin, metsäalan tulevaisuuteen Uusitalo suhtautuu luottavasti. Metsäteollisuus investoi uusiin tehtaisiin, mikä näkyy vääjäämättä myös puukaupassa.

Itse asiassa tilanne on monella tavalla samanlainen kuin 1980-luvun alkupuolella, jolloin Uusitalo vaikutti tapahtumiin aitiopaikalta Metsäliiton hallituksen puheenjohtajana.

Osuuskunnan jäsenmäärä kasvoi vauhdilla, ja yhtymä investoi niin koti- kuin ulkomailla. Äänekoskelle rakennettiin silloinkin sellutehdas, Metsä-Botnia, ja fuusio G.A. Serlachiuksen kanssa synnytti Metsä-Serlan.

”Metsäliiton historiassa se oli suuresti rakentavaa aikaa”, hän muistelee.

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 23/2017.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Kuvat