Ruotsin puunjalostajat tekevät nyt laskusuhdanteessakin mukiin menevää bisnestä. Samaan aikaan Suomessa firmojen tunnusluvut hohtavat punaisella.
Esimerkiksi ruotsalais-suomalaisessa metsäyhtiössä Enso kyntää syvällä, mutta Storalla menee mukavasti. Seuraako tästä tuotannon vuotamista parempien tuottojen perässä länsinaapuriin?
Stora Enson viestintäjohtaja Ingrid Peura ei tartu täkyyn, vaan vastaa odotetun ympäripyöreästi:
”Globaalisti toimivana yrityksenä Stora Enson raportointi perustuu segmenttiraportointiin, joten emme julkaise taloudellisia tietoja maittain. Strategiset hankkeemme, kuten miljardin euron investointi Oulun tehtaan uuteen kartonkilinjaan, etenevät suunnitellusti.”
Myöskään Ruotsin ja Suomen metsäteollisuuteen perehtynyt Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha Laitila ei usko, että tuotanto suuressa määrin siirtyisi Ensolta Storalle, eli Suomesta Ruotsiin.
”Tätä rajoittaa se, että tehtaiden tuotanto on paljolti erikoistunut.”
Hän huomauttaa, ettei Stora Ensolla itse asiassa ole kovin runsaasti teollisuutta Ruotsissa.
Ruotsalaisten tehtaat pienempiä
Nestepakkauskartongeissa samalla viivalla ovat Imatran ja Karlsstadin lähellä olevan Skoghallin tehtaat.
”Imatran pelastus on sen suuruus, vaikka puunhankinnan kannalta sijainti on tällä hetkellä hieman haastava. Tehdasta ei voida korvata lisäämällä valmistusta Ruotsissa. Ehkä huoltoseisokit kohdennettaisiin yksittäisten tuotantolinjojen osalta todennäköisemmin Suomeen kuin Ruotsiin.
Samoin Inkeroisten ja Forsin tehtaat tuottavat suunnilleen samanlaista taivekartonkia. Taivekartongin kysyntä on suhteellisen vakaata, joten suuriin tuotannon rajoituksiin ei liene tarvetta.
Stora Enson sellutehtaista Enocell ja Rauman vastarannalla sijaitseva Skutskär ovat vastinpari. Kumpikin on melko pieni, eikä kumpaakaan ole suoraan integroitu sellua edelleen jalostaviin laitoksiin.
”Enocell on uudempi, mutta Skutskär on erikoistunut tuottamaan fluff- eli revinnäissellua, josta valmistetaan muun muassa vaippoja.”
Ruotsin metsätehtaat poikkeavat melkoisesti suomalaisista.
”Siellä on runsaasti meikäläistä pienempiä laitoksia, jotka ovat keskittyneet erikoistuotantoon. Meillä laitokset ovat tyypillisesti suuria ja uudehkoja.”
Laitila arvioi, että haastavin markkinatilanne lienee kraftlineria tuottavilla Stora Enson Varkauden ja Oulun uudenkarheilla kartonkikoneilla. Konsernin sisältä niille ei löydy ruotsalaista vastinparia. Kilpailijoista kraftlineria tuottavat SCA:n Obbolan ja Munksundin tehtaat, Billerud-Korsnäsin Gruvön ja Gävlen tehtaat sekä Smurfit Kappa Piteåssa.
Miten suomalaiset sahat pärjäävät
Laitilan mukaan Stora Enson työnjaossa kyseeseen voisi tulla lähinnä laskusuhdanteessa sahauksen keskittäminen Ruotsiin, mutta sillä ei suuria saavutettaisi. Toisaalta, Stora Ensolla ei Ruotsissa ole kuin kaksi sahaa, Alan saha Pohjanlahden rannikolla ja Gruvön saha Vänernin rannalla Billerud-Korsnäsin kartonkitehtaan naapurissa.
Ruotsin sahateollisuus on hyötynyt halvasta kruunusta, joka on tuonut sille 15 prosentin kilpailuedun – ei vain suhteeessa suomalaisiin, vaan kaikkiin euroalueen sahureihin.
”Ruotsalaisten valuuttakurssietu närästää myös Keski-Euroopan sahayrityksiä”, kertoo Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja Tino Aalto.
Hänen mukaansa suomalaisten sahayritysten ylläpitämä kilpailukykyindeksi on painunut jopa alemmas kuin finanssikriisin aikaan. Indeksi määritellään tukin ja sahatavaran vientihinnan suhdelukuna.
Edellisvuodesta sahatavaran tuotanto on laskenut noin 1,5 miljoonaa kuutiometriä eli toistakymmentä prosenttia, mitä Aalto kuvaa romahdukseksi.
Tukkipula rajoittaa Ruotsin sahausta
Toisaalta ruotsalaiset eivät ole pystyneet hyödyntämään valuuttakurssietuaan markkinaosuuksien valtaamiseen.
Sahateollisuuden väistyvän puheenjohtajan, Koskisen sahatoimialan johtajan Tommi Sneckin mukaan tukkipula rajoittaa Ruotsissa sahojen tuotantoa.
”Syynä ovat muun muassa Sveaskogin hakkuurajoitukset pohjoisessa sekä eteläisen Ruotsin kirjanpainajatuhot. Ruotsissa tukkia hakataan niin paljon, ettei lisäämiseen ole mahdollisuuksia.”
Sneckin mukaan suomalaissahat jatkavat tuotantoaan kannattavuuden kustannuksella, koska sekä omista työntekijöistä että markkinaosuuksista maailmalla halutaan pitää kiinni.
”Sahausta jatketaan niin kauan kuin kassavirta on positiivinen.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
