EU:ssa linjataan nyt vuoteen 2030 ulottuvaa energia- ja ilmastopolitiikkaa. Metsien osalta vääntöä on ollut varsinkin niin sanotusta lulucf-asetuksesta sekä uusiutuvan energian direktiivin (RED II) sisältämistä kestävyyskriteereistä.

Lulucf-asetus määrittelee muun muassa, miten metsien hiilinielut huomioidaan päästölaskennassa. Pelkona oli, että Suomi joutuisi korvaamaan lisääntyvät hakkuumäärät ostamalla päästöoikeuksia. EU:n jäsenmaat, komissio ja parlamentti päätyivät kuitenkin siihen, että metsien hakkuita voi tulevaisuudessa kasvattaakin, kunhan pitkällä aikavälillä metsien hiilinielu säilyy ja hiilineutraalius voidaan saavuttaa.

”Tätä on kuvailtu Suomen EU-historian mittavimmaksi vaikuttamisoperaatioksi. En ole ainakaan eri mieltä”, asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen sanoo.

Uusiutuvan energian kestävyyskriteerit ovat vielä työn alla. EU-parlamentti päätti tammikuussa, ettei se rajoita puun energiakäyttöä ja jätti ympäristövaliokunnan näkemyksestä poiketen kannot, runkopuun ja mäntyöljyn uusiutuvien energialähteiden listalle.

Parlamentin mukaan puun energiakäytössä pitää kuitenkin lisätä jätehierarkiaa. Tämä tarkoittaa sitä, että puuta voidaan käyttää energiantuotannossa, jos sitä ei voida jalostaa pidemmälle.

Tiilikainen huomauttaa, ettei puuta kasvateta Suomessa energiakäyttöön. Energiapuuta syntyy metsänhoidon ja metsäteollisuuden sivutuotteena. Kuitupuunkaan energiakäytössä Tiilikainen ei näe ongelmaa, jos kuidulle ei muuta käyttöä löydy.

”Toivottavasti Suomeen tulee vielä jokunen selluinvestointi lisää, että kuitupuulle saadaan teollista käyttöä. Ellei tule, ennemmin kuitupuu kannattaa energiana käyttää kuin jättää metsät riukuuntumaan. Tukkipuuta ei saada, ellei ensiharvennuksia tehdä ajallaan.”

Kantojen energiakäytöstä Tiilikainen ei sen sijaan ole vakuuttunut.

”Kannot ovat bioenergian lähteistä hankalimmat hyödyntää ja niillä on oma arvonsa metsien monimuotoisuudelle.”

Tiilikaisen mukaan nyt tulee huolehtia siitä, että uusiutuvan energian hankkeisiin on saatavilla riittävästi investointitukia.

Avohakkuilla paikkansa

Suomalaiseen metsätalouteen, ja varsinkin metsiemme kasvuun, Tiilikainen on tyytyväinen. Metsien kasvu palvelee hänen mukaansa niin luonnon monimuotoisuutta, hiilen sidontaa, puuraaka-aineen käyttöä kuin metsien virkistyskäyttöä.

”Metsiemme vuotuinen kasvu on 110 miljoonaa kuutiometriä. Kun noin 30 vuotta sitten opiskelin metsäalaa, oli kasvu 80 miljoonaa kuutiometriä. 50–60 vuoden aikana metsien kasvu ja samalla puuvarasto on tuplaantunut. Jotain tässä maassa on osattu tehdä oikein.”

Metsien kasvua tulee Tiilikaisen mukaan lisätä edelleen. Se edellyttää kuitenkin sitä, että puulla riittää kysyntää.

”Varmin tapa motivoida metsänomistajat huolehtimaan metsiensä kasvusta on, että kasvavalle puulle on riittävästi kysyntää. Silloin metsänomistajilla riittää motivaatiota tehdä hoitotyöt ajallaan.”

Metsien suojelua tulisi Tiilikaisen mukaan tehostaa varsinkin talousmetsissä. Suojelualueitakin tarvitaan lisää, mutta luonnon monimuotoisuus ei säily pelkästään niiden avulla.

”Luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen on tärkeä osa metsätaloutta. Sen on oltava kunnossa, että voimme esiintyä uskottavasti maailmalla ja vientiyrityksillä on hyvät markkinat.”

Lahopuita ja kuolleita puita tulisi Tiilikaisen mielestä säästää hakkuissa nykyistä enemmän, samoin haapoja ja raitoja. Hän toivoo, että myös kulotusmäärät saataisiin kasvuun.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 2/2018.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.