Eri hakkuutyylejä ja metsänkasvatustapoja vertailtaessa pitää tietää, miten hakkuutavat toimivat käytännössä. Rovaniemellä on tehty tutkimushakkuita, joista kerätyillä tiedoilla pyritään vertaamaan poimintahakkuiden (jatkuva kasvatus) ja alaharvennusten sekä avohakkuiden (jaksollinen/tasaikäiskasvatus) korjuukustannuksia.
Aiheesta on niukalti käytännön tutkimustietoa, ja tulokset ovat kysyttyjä, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Jaakko Repola.
”Korjuukustannus määrittyy pitkälti runkojen koon ja hakkuukertymän mukaan”, Repola sanoo.
Kustannuksiin vaikuttavat myös hakkuutyön ja metsäkuljetuksen tuottavuudet. Poimintahakkuussa metsästä kaadetaan suuria tukkipuita sekä harvennetaan pienempää puustoa.
Rovaniemeläisen vaaran rinteessä sijaitseva, talvella hakattu koehakkuumännikkö sopi rakenteeltaan hyvin poimintahakkuuseen ja jatkuvaan kasvatukseen: puusto oli jo valmiiksi eri-ikäisrakenteista, erikokoista ja aukkoista.
Tutkimushankkeessa on Luken lisäksi mukana Lapin koulutuskeskus Redu. Korjuukustannusvertailun tulokset valmistuvat ensi vuonna.
Kaadon hallinta oleellista
Poimintahakkuussa pitää onnistua kaatamaan isoimpia puita niin, ettei kasvatettavaksi jäävä puusto vaurioidu. Samaa jätettävien puiden varomista metsäkonekuskit ovat tottuneet tekemään harvennushakkuissa, mutta poimintahakkuissa kaadettavat puut ovat suurempia.
”Varottavaa on paljon, kun isoimpia puita kaadetaan. Hakkuukoneen pitää olla niin iso, että se pystyy käsittelemään kaadettavan puun käytännössä siihen paikkaan, missä se on kasvanut”, sanoo Rovaniemen koehakkuiden puunkaadosta vastannut Tapani Tuisku.
Tuisku toimii Lapin koulutuskeskus Redussa metsäkoneenkuljettajien kouluttajana. Kuskin ammattitaidolla on vaikutusta poimintahakkuun korjuukustannuksiin ja sitä myöten menetelmän kannattavuuteen.
Puiden poiminnan on edettävä suoraviivaisesti, metsäkoneen turhat peruuttelut syövät aikaa ja polttoainetta.
”Jos jäävässä puustossa on paljon 5–10 metriä pitkää puuta, ja Lapin olosuhteissa niiden päältä kaadetaan 15–20-metrinen puu, ei isompaa puuta voi mihin sattuu kaadella.”
Hän uskoo, että poimintahakkuu onnistuu kokeneelta metsäkonekuskilta tuottavasti, kunhan vain metsäkohde on sopiva jatkuvaan kasvatukseen. Kannattavinta jatkuva kasvatus on aloittaa jo valmiiksi erirakenteisessa metsässä, eli suurten puiden alla on pienempää puustoa ja taimia.
Lapissa riskinä lumituhot
Poimintahakattavan metsän jatkokehityksen kannalta tärkeä asia on Luken Repolan mukaan se, että pystyyn jäävät, alempien latvuskerrosten puut säilyvät hakkuussa kasvukuntoisina.
Lisäksi metsään pitää saada syntymään luontaisesti uusia taimia, joten poimintahakkuussa tulee aina myös säästää suurimpia puita siemenpuiksi.
”Poimintahakkuun jatkokysymys tulee olemaan, miten hyvin alue taimettuu ja miten nuoret puut kehittyvät. Puustopääoma joudutaan uudistumisen aikaansaamiseksi pitämään kohtuullisen alhaisena.”
Kysymys on, miten tällaista poimintahakkuumetsikön rakennetta pystytään ylläpitämään.
”Pienemmät puut ovat kasvaneet varjossa ja ovat hentoisia. Kestävätkö ne lumikuormaa, jos ensi talvi on luminen”, Repola pohtii.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Biologia kertoo, että kuusella on pintajuuret. Siksi uusi kuusi pystyy kasvamaan vain etäällä suuresta puusta, koska voimakkaasti kasvava ”äiti” veisi sekä ravinteet että veden läheltä kasvavalta. Ei siinä siemenmäärä auta, jos taimi kituu tai kuolee kuivuudessa. Jatkuva kasvatus tuottaa aina puuta vähemmän kuin jaksollinen.
Kuten tässäkin, niin näissä tuottavuuskeskusteluissa kiinnitetään huomiota vain yhteen yhteen osatekijään korjuussa. Aina pitäisi tarkastella kokonaisuutta kannolta laivaan. Olen touhunnut vuosikymmeniä näiden puunostajien kanssa. Yksi varma havainto on, että puumarkkina on hyvin nopeasti vaihtelevaa. Joskus tarvitaan enemmän kuusta, toisella kertaa mäntyä. Joskus on tukin kysyntä pienempää. Nämä kaikki näkyvät siellä metsässä. Kuun kuusta tarvitaan enemmän hakatataan kuusivaltaisia leimikoita ja voidaan jopa jättää männyt pystyyn odottamaan, että niitä tarvitaan. Näinkin on käynyt. Hyvin yleistä on ollut hakata pelkästään uudistushakkuuta, kun tukkeja tarvitaan paljon ja hakata harvennukset myöhemmin, kun tilanne rauhoittuu. Aika yleistä on sekin, että tarpeet tulevat yllättäen. Kerran kehtiin kauppa toukokuisena keskiviikkona eikä puunostaja tiennyt koska hakataan. Maanantaiaamuna soitti ja sanoi, että moto on tulossa hakkaamaan,
Korjuukustannus on siis vain yksi osatekijä siinä millaista hintaa puusta maksetaan. Näyttää, että se, että uudistushakkuut sopivat paremmin sahojen toimintalogiikkaan, on selvästi merkittävämpi. Tietysti sekin merkitsee, että selvitään vähemmillä korjuuketjuilla. Näistä eduista kertoo, että ainakin eräs suuri puunostaja maksaa jatkuvan kasvatuksen puista vain harvennushakkuun verran siis 10 euroa vähemmän havutukilta. Kunnollisien kuusikoiden uudistushakkuiden latvusmassan myymme energiakäyttöön. Saamme siitä melkoisesti rahaa tuon 10 euroa paremman hinnan lisäksi. Torjumme näin myös ilmastomuutosta. Ammattitaidolla harjoitettu jaksollinen kasvatus on ylivoimaisesti parempaa sekä metsänomistajan että ilmaston kannalta
Kaikistaan metsien kasvua taannuttava ja ilmaston muutoksen hillintää haittaava jatkuva kasvatus voi olla vain välivaihe kunnollisessa metsänkasvatuksessa. Mikään oikein tehty tutkimus ei tätä muuksi muuta. Mielestäni turhaa tutkimusta, jonka lopputulos on selvä, kannattaisi tehdä mahdollisimman vähän. Siitäkin riippumatta,, että paineita näihin 0-tutkimuksiin on.