Olkiluodon satamassa laivausta odottaa iso pino järeitä mutta lahoja kuusipöllejä, jotka meillä menisivät energiapuuksi. Fornello Oy:n Juhani Koskiranta kuitenkin paljastaa, että saksalaissahureille ne ovat kakkosluokan tukkeja, joista maksetaan kelpo hinta.
”Tienvarsihinta on pikkutukkia parempi”, hän sanoo.
Tänä vuonna Olkiluodosta on lähtenyt kolme laivalastillista, yhteensä 12 000 kuutiota, kakkostukkeja Saksaan. Puut ovat pääosin metsänhoitoyhdistysten korjaamia. Jatkossa laivoja lähtee yksi kuukaudessa.
Yrittäjänä Koskiranta on vienyt puuta pari vuotta. Aiemmin mies toimi Pihlavan sahan hankintapäällikkönä ja osakkaana. Rajat eivät silloinkaan rajoittaneet puukauppaa.
”Jopa nelisenkymmentä prosenttia Pihlavassa sahatuista tukeista tuotiin Ruotsista, missä tukki oli halvempaa. Suomessa taas kuitupuun hinta oli alempi, joten puueriä liikkui molempiin suuntiin.”
Hänen mukaansa kansainvälinen puukauppa vaatii kokemusta ja hyviä verkostoja.
”Puutavaran mittaustavat ovat vaihtelevia. Kaupat tehdään ostajan mitoin, joten viejän on hallittava erot. Suomalainen mittaus kuorellisina kuutioina ja kantohintojen tilastointi vaikeuttavat vertailua. Tienvarsihinta olisi yksinkertainen ja yleinen hintapiste, mutta meillä puukauppojen hinnoittelumekanismista johtuen mahdoton luotettavasti seurattava.”
Mäntysumaa voisi purkaa maailmalle
Koskiranta on vienyt puuta lähinnä Itämeren rantavaltioihin, mutta asiakkaita tähyillään muualtakin. Kiinnostaville Kiinan markkinoille pääsy on moninaisten sääntöjen vuoksi vaivalloista. Lisähaasteena tällä hetkellä on laivarahtien kallistuminen.
Koskiranta ennustaa, että raakapuun vienti kasvaa.
”Äänekoski ei yksinään pura mäntykuitupuun ylitarjontaa. Satojen tuhansien kuutioidenkaan vientikaupat eivät maan puutaseita heilauttaisi, mutta työt metsissä lisääntyisivät. Vienti ei ole pois kotimaan tehtailta, vaan tuo lisäkysyntää puulle.”
Koskiranta kertoo, että myös mäntykuitupuulle etsitään vientikohteita.
”Tällä hetkellä Ruotsiin ei viedä paljonkaan kuitupuuta, mutta mahdotonta vientikanavien löytäminen ei ole. Ruotsin rannikolle ollaan rakentamassa lisää jalostuskapasiteettia miljoonien kuutioiden edestä.”
Myös ajoittain hyljeksitylle koivukuitupuulle saattaa naapurista löytyä jalostajia, joille Länsi-Suomen puu on lähellä.
”Länsirannikolta katsoen Ruotsin puolella on useita logistisesti vähintään yhtä edullisessa paikassa olevia tehtaita kuin kotimaassakin.”
Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 9/2017
