Metsälehden lukijamatkalla Itävallassa päästiin tutustumaan viime viikolla metsänhoitoon Alppien rinteillä. Zell am Seen kaupungin kupeessa vuoret nousevat yli 2 000 metriin ja rinteillä kasvaa pääasiassa kuusikoita. Paikallinen metsänhoitaja Michael Putz esitteli suomalaisille metsänhoitoa noin 1 000 hehtaarin laajuisen yhteismetsän alueella.
Schmittenhöhe vuoren rinteillä sijaitseva yhteismetsä saa tuloja niin laskettelurinteiden vuokrasta kuin metsästyksestäkin, mutta tärkein tulonlähde on metsätalous.
Suomalaisin silmin alueen kuusimetsät ovat todella puustoisia. Rinnemaastossa puiden pituus voi yltää helposti 40 metriin, joten tuhannen kuution hehtaaripuustot eivät ole lainkaan tavattomia.
”Keskipuusto metsissä on noin 240 kuutiota hehtaarilla, mutta siinä ovat mukana myös ylhäällä metsänrajalla sijaitsevat alueet, joilla puustoa on vähän”, Putz kertoi.
Tarkemmin tutustuttiin viiden hehtaarin kuusikkokuvioon, jossa oli tehty harvennushakkuu kolme vuotta sitten.
”Puunkorjuu tehtiin vinssaamalla metsureiden kaatamat puut rinnettä ylös köysiradan avulla. Metsätien varressa oli prosessori, joka katkoi puut haluttuun mittaan.”
Köysiradan käyttö on vuorten rinteillä usein ainoa mahdollisuus puunkorjuussa, sillä maastot ovat metsäkoneille liian jyrkkiä.
”Köysirataa varten metsään hakataan muutaman metrin levyiset suorat juontolinjat.”
Puunkorjuu vuoristossa on Suomeen verrattuna kallista. Avohakkuussa korjuu maksaa köysirataa käytettäessä 30–45 euroa kuutiolta. Harvennuksella kustannus on tyypillisesti 50–68 euroa.
”Tällä kyseisellä kohteella korjuu maksoi kuitenkin vain 44 euroa kuutiolta. Puuta harvennettiin viiden hehtaarin alueelta yhteensä 800 kuutiota. Tukkipuusta saatiin kolme vuotta sitten noin 90 euron tienvarsihinta”, Putz kertoi.
Järeä kuusikko olisi suomalaisten mielestä ollut jo hyvinkin valmis päätehakkuuseen. Runkoluku metsässä oli edelleen noin 1 000 rungon luokkaa, joten hehtaaripuusto kipusi helposti toiselle tuhannelle motille.
Kasvatetaan vielä 30–40 vuotta
Kysymykseen siitä, mitä kyseiselle kuviolle tehdään seuraavaksi, saatiin kuitenkin vieraat yllättänyt vastaus.
”Puut saavat kasvaa tässä asennossa 30–40 vuotta. Sitten metsää aletaan uudistaa pienissä paloissa. Kasvatamme yhteismetsässä kuusitukit noin 40–50 sentin läpimittaan, vaikka sahat haluaisivat kyllä mieluummin hieman pienempiä puita”, Putz myöntää.
Putzin mukaan on arvioitu, että kuusi menestyy runsassateisilla vuoristoalueilla vielä ainakin 120 vuotta tästä eteenpäin. Siksi kuusta viljellään edelleen aktiivisesti, joskin lehtikuusen osuus viljelyssä on kasvanut.
”Osassa Itävaltaa on nähty pahoja hyönteistuhoja, mutta täällä yhteismetsässä yli 800 metrin korkeudessa tuhot eivät ole olleet laajamittaisia.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään