Sekamehtä savolaisittain

Etelä-Savo tyhjenee ja vanhenee, mutta Petri Miettinen uskoo metsään. Saimaan rannoilla onnistuu myös sekametsän synnytys.

Kiviä riittää, mutta Etelä-Savon metsämaiden puuntuottokyky on keskimääräistä parempi. Petri Miettistä harmittaa metsäkeskustelun negatiivinen sävy. Kokonaiskuvassa pitäisi huomioida myös se, että ikääntyvä maaseutu tarvitsee metsän keskellä koko ajan enemmän rahaa palveluihin.
Kiviä riittää, mutta Etelä-Savon metsämaiden puuntuottokyky on keskimääräistä parempi. Petri Miettistä harmittaa metsäkeskustelun negatiivinen sävy. Kokonaiskuvassa pitäisi huomioida myös se, että ikääntyvä maaseutu tarvitsee metsän keskellä koko ajan enemmän rahaa palveluihin.

Metsätieteiden päivässä pidettiin marraskuussa eniten esitelmiä sekametsien synnystä ja ominaisuuksista, joten asia on nyt selvästi pinnalla. Aiheesta onkin syytä esitelmöidä, sillä ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskiä, ja eri puulajien sekoituksesta haetaan talousmetsiin kestävyyttä ja monimuotoisuutta.

Etelä-Savon sydämessä Juvalla metsää omistava Petri Miettinen on jo askeleen edellä otsikoita. Miettisen metsässä, tai paikallisittain mehässä, kasvaa esimerkiksi 25-vuotias mänty-kuusikko.

Kyseisen metsän alkuaikoihin ei vielä tosin ajateltu muuttuvia oloja, vaan sekametsän synnyn ratkaisivat alueen hankala maaperä ja hirvituhojen pelko.

”Alue kylvettiin, koska se on äärettömän kivinen. Istuttamistakin kokeiltiin, mutta se oli tuskaista kiviseen maahan. Ei sitä kestänyt ranteet eikä olkapäät”, Miettinen kertoo.

Kylvön siemeniksi valittiin sekä mäntyä että kuusta, sillä rinnemaaston maaperä sopii molemmille puulajeille ja puhdas mäntytaimikko olisi ollut riskialtis hirvien syöntituhoille. Nyt alueelle on tehty ensimmäinen harvennushakkuu. Miettinen on tyytyväinen kuusta ja mäntyjä kasvavaan rinnemetsään.

”Sekakylvön ainoa pulma oli, että taimet lähtivät kasvamaan osin paremmin, osin huonommin. Niihin aikoihin ajoittui myös hyvä kuusen siemenvuosi, mikä saattoi auttaa tilannetta.”

Sekapuustolla tuulta vastaan

47-vuotias Miettinen on pyörinyt kotitilansa metsissä teinistä lähtien. Matkan varrella on kertynyt oivaltavia oppeja metsän omistamisesta Saimaan pohjoisrantojen olosuhteissa.

Metsien käsittelyssä on syytä huo­mioida ilmansuunnat ja mäet. Kummatkin tekijät sanelevat tuulioloja, ja mäensyrjät vaikuttavat muutenkin puiden kasvuoloihin.

”Kuusi-mäntysekametsät tuntuvat olevan pohjoispuolen rinteillä. Siellä pintakasvillisuudesta ei ehkä ole liikaa kilpailua männyntaimille.”

Kun männyntaimet selvisivät heinään tukehtumatta, sekakylvön seurauksena kasvoi jopa yllättävän tasainen metsä. Nyt 25-vuotiaan mänty-kuusisekametsän hyötynä Miettinen pitää erityisesti sitä, että sekapuusto kestää todennäköisesti paremmin tuulituhoja. Pintajuuristoinen kuusi nimittäin kaatuu herkästi kivikkoisen maan keskellä.

”Toiveena on, että männyt sitoisivat juurillaan maata ja pienentäisivät tuulituhojen riskiä”, Miettinen sanoo.

Männyt kestävät myös paremmin kuivuutta, mikä lisää metsän sietokykyä puhtaaseen kuusikkoon verrattuna.

Hereillä myyrävuosina

Vaikka siementen sekakylvö toikin Miettisen metsässä tyydyttävän tuloksen, menetelmää ei mainita oppikirjoissa ensimmäisenä. Esimerkiksi Metsä Group on tutkinut sekametsän uudistamiskeinoksi yhdistelmää, jossa samalle alueelle istutetaan kuusta ja kylvetään mäntyä.

Miettisellä on onnistunut kokemus myös kyseisestä menetelmästä. Hän oli hereillä havaitessaan, että eräälle hakkuualalle tehtävä kuusenistutus tapahtuisi juuri ennen ennustettua myyrähuippua.

”Kun oli tiedossa, että myyräkanta saattaa nousta huippuunsa, annoin maanmuokkaajalle ohjeen aika voimakkaasta muokkauksesta. Mänty antoi hyvän siemensadon, mikä pelasti taimikon.”

Muokattuun maaperään iskostuneet männyntaimet paikkasivat pääosin kohdat, joista myyrät söivät istutuskuuset. Nyt paikalla kasvaa tiheä kuusi-mäntytaimikko, jonka harventamista joudutaan tosin viivästyttämään, että mäntyjen latvat kasvavat hirvien ulottumattomiin.

”Kyllä minä niitä hirviä käyn sieltä taimikosta hätistelemässä talvisin, mutta ei se pitkään auta.”

300 miljoonan metsäeuron maakunta

Miettisen kokemuksia metsän onnistuneesta uudistamisesta kannattaa kuunnella, sillä hänen metsänsä sijaitsevat Suomen metsien kasvun ja käytön ydinalueella. Etelä-Savoon maksetaan vuosittain eniten kantorahatuloja koko Suomessa, vuonna 2018 yli 300 miljoonaa euroa.

Väki kuitenkin vähenee ja vanhenee Savon metsäaarteen keskellä. Maakunnan väestötappio on tällä hetkellä nopeinta koko Suomessa. Yli 65-vuotiaiden asukkaiden osuus väestöstä on Etelä-Savossa maan korkein, kolmannes alueen väestöstä.

”Jos tänne halutaan ammattitaitoisia tekijöitä, heidän perheillään pitää olla mahdollisuudet elää. Haaste on saada myös puolisoille töitä”, Miettinen pohtii.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 1/2020

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Keskustelut