Talvet lyhenevät, telat levenevät

Käytännön osaajat ja tutkijat etsivät yhteisvoimin keinoja turvemaiden kesäaikaiseen puunkorjuuseen.

Ensin muutama fakta suometsätaloudesta:

1. Ilman suometsiä ei nykyisen tasoisia hakkuumääriä kyetä ylläpitämään.

2. Iso osa turvemaista on hakattava kesäkelillä, koska maa jäätyy talvisin yhä vähemmän.

3. Suometsiin tarvitaan uusia, metsänhoidollisesti ja puunkorjuuteknisesti järkeviä hakkuutapoja avohakkuiden rinnalle.

Uutta rautaa

On kesäkuun alku. Jykylä ja Pojat Oy:n Ari Aittolampi ohjastaa hakkuukonettaan entisellä suolla Ähtärissä. Takavuosina tällaisia suosavotoita tehtiin vain talvikeleillä.

Koneessa on huomiota herättävän leveät telat, koska sen on kyettävä kulkemaan suon pintaa rikkomatta.

”Perässä tuleva ajokone on vaikeuksissa, jos moto rikkoo turpeen pinnan”, Aittolampi selventää.

”Nämä ovat metrin levyiset”, mittailee Ari Aittolampi hakkuukoneensa suoteloja. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Tekniikka on kehittynyt harppauksin. Ratkaisu eivät ole olleet ihmekoneet, vaan entistä kantavammat telat. Tästä johtava korjuututkija antaa tunnustusta suomalaiselle Koneosapalvelulle.

”Yhtiön kehittämät Kopa- telat tekevät keskiraskaista ajokoneista suokorjuuseen sopivia. Telat ovat leveät ja telalaput tiheässä, joten koneen pintapaine vähenee”, Luonnonvarakeskuksen (Luke) johtava tutkija Jori Uusitalo kertoo.

Koneosapalvelun valmistamien suokorjuuseen tarkoitettujen Kopa-telojen reunat on pyöristetty, jottei telan reuna leikkaa turpeen pintaa rikki. (Kuvaaja: Sami Karppinen)
Leveiden ja entistä paremmin kantavien suotelojen ansiosta yhä useampi suometsän leimikko on muuttumassa kesäkorjuukelpoiseksi. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Hän muistuttaa kuitenkin, etteivät parhaatkaan telat häivytä koneen painon merkitystä.

”Suometsien korjuussa on käytettävä enintään keskiraskaita koneita.”

Uusitalo kertoo suolla tehdystä kokeesta, jossa verrattiin kahta samanlaisin suoteloin varustettua ajokonetta. Niistä kevyempi painoi kuormattuna 25 tonnia ja raskaampi 35 tonnia.

”Kevyemmällä koneella pystyttiin ajamaan neljä kertaa, raskaammalla koneella vain kerran. Kevyemmällä koneella kyettiin tuomaan kolminkertainen määrä puuta samaa ajoreittiä pitkin, vaikka kuormakoko olikin pienempi.”

Jatkuva kasvatus on suometsissä korjuuteknisesti haastavaa, sanoo Luken johtava tutkija Jori Uusitalo. (Kuvaaja: Mikko Riikilä)

Tarkkaa suunnittelua

Teknisten ratkaisujen lisäksi ympärivuotisen suokorjuun tueksi tarvitaan tarkkaa suunnittelua.

Suometsän pintakerros on sitä kantavampi, mitä runsaampi puuvaranto on, koska tällöin myös turpeen pintakerrosta vahvistavaa juuriverkostoa on runsaasti. Turpeen kantavuutta voidaankin ennustaa metsien laserkeilauksessa muodostettavien latvusmallien avulla. Latvusmallit kuvaavat puuston pituuden vaihtelua.

”Puiden pituus on verrannollinen puuston määrään, joten latvusmallilla voidaan ennustaa turpeen kantavuutta ja kuljettaja voi suunnitella ajoreittejä”, kertoo Luken tutkija Harri Lindeman.

Turpeen kantavuutta voidaan ennustaa latvusmallien avulla, kertoo Luken tutkija Harri Lindeman. (Kuvaaja: Mikko Riikilä)

Latvusmallikarttoja on jo kokeiltu metsäkoneiden kuljettajien apuna. Latvusmallit ovat vapaasti saatavilla Suomen metsäkeskuksen verkkosivuilta.

Turpeen kantavuutta voidaan arvioida latvusmallikarttojen avulla. Mitä tummempi kohta on kartalla, sitä enemmän siellä on puustoa ja sitä kantavampi turvekerros on. Korjuutyömaat on kartassa rajattu violeteilla viivoilla, siniset viivat ovat ojia ja musta viiva on autotie. (Kuva: Maanmittauslaitos)

Kaistalehakkuista apua

Korjuuteknisesti ja todennäköisesti myös metsän monimuotoisuuden kannalta on sitä parempi, mitä harvemmin hakkuut toistuvat. Tällöin metsä ehtii kasvaa runsaspuustoiseksi, mikä parantaa turvekerroksen kantavuutta. Yksi harvennus kiertoajan kuluessa voisi suometsässä riittää.

Turvemaalta korjatut puut tuodaan mahdollisimman suoraan tienvarteen, jotta ajourille tulee mahdollisimman vähän ajokertoja. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Samaan aikaan paineet lisätä jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta kasvavat turvemailla ympäristösyiden vuoksi. Se on iso haaste puunkorjaajille. Aidossa jatkuvan kasvatuksen menetelmässä poimintahakkuut pitäisi toistaa 10–15 vuoden välein.

”Korjuuteknisesti tästä aiheutuisi suuria ongelmia”, Uusitalo varoittaa.

Sen vuoksi avohakkuiden korvaajaksi onkin kokeiltu kaistalehakkuita, jotka nekin luokitellaan nykyisin jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen menetelmäksi.

Kaistaleet olisivat korjuussa helppoja, koska ajokoneella olisi aina mahdollisuus ajaa eri pyöräuria myöten. Tämä mahdollistaisi suuremmat kuormat. Lisäksi kaistaleet voitaisiin usein uudistaa luontaisesti.

Tavoitteena on säätää hakkuukaistaleiden leveys niin, että pohjavesi pysyy syyskesällä 30–40 sentin syvyydessä. Silloin puusto menestyy ja hiilidioksidi- ja metaanipäästöjen pitäisi pysyä vähäisinä.

”20–25 metrin kaistaleleveydellä pohjavedenpinta on loppukesästä pysynyt taimien kehityksen turvaavalla syvyydellä ilman kuivatustoimia. Suurempikin kaistaleen leveys voi riittää, ja olemmekin perustamassa kokeita, joissa tutkitaan 15–40 metrin kaistaleiden vesitaloutta ja uudistumista”, kertoo Luken tutkija Sakari Sarkkola.

Luken tutkija Markku Saarinen näkee, että hakkuukaistaleita ja pienaukkoja voitaisiin ryhmittää järkeviksi työmaakokonaisuuksiksi. Hän varoittaa hakkaamasta ojien välisiä sarkoja kerralla paljaaksi.

”Ojan taakse jäävä puusto ei vähäisimmässäkään määrin vaikuttaisi hakatun kaistaleen pohjaveden pintaan.”

 

 

Kommentit (2)

  1. Pyöristys telassa tulisi olla vielä suurempi. Tuo ei vielä riitä ja leikkaantumista tapahtuu.

  2. metsä-masa

    Kantavilla, leveillä- ja lisäpyöräparilla saadaan lisää kantavuutta lisättyä, mutta vaatii huolellista varasto, kokooja- ja keruu- urasuunnittelua.

    Käytännössä keskiraskas ajokone on vielä käyttökelpoinen kun varastopaikka ja kokoojaurat on valittu harkiten ja hennommat pistourat ajetaan vajalla kuormalla.

    Suokorjuuseen kaluston kehittämisen lisäksi kannattaisi kouluttaa myös firmojen korjuusta vastaavat henkilöt ja motoketjujen työntekijät, huomioimaan leimikoittain vaihtuvat korjuuolosuhteet.

Metsänhoito Metsänhoito