Tarjolla huimaa kasvuvauhtia

Lehtikuusi tarjoaa metsänhoidon harrastajalle palkitsevaa puuhaa. Viljavilla kasvupaikoilla kasvunopeus on suomalaismetsiin huimaa.

Lehtikuusikosta korjattavaa harvennuspuu menee nykyisin hyvään hintaan energiapuuksi. (Kuvaaja: Risto Pöntinen)

Kun Terho Manninen marssii evp-upseerin ripeydellä lehtikuusikkoonsa, hän on silminnähden ylpeä.

Ollaan Pieksämäellä. Auringon valo suodattuu kauniisti latvuston läpi, mutta puiden koko ja kasvuvauhti ihastuttavat meitä enemmän.

”Istutin nämä kolmekymmentä vuotta sitten ojitusmätästettyyn maahan.”

Nyt suurimmat Mannisen lehtikuusista ovat kolmen tukin puita, rinnan tasalta 30-senttisiä ja parikymmenmetrisiä. Ei ihan huonosti 1990-luvun alussa istutetuksi metsäksi.

Manninen on laulattanut raivaussahaansa metsikössä kahdesti.

”Ensimmäisen kerran poistin vesakon, kun taimikko oli metristä. Toisen kerran raivasin lehtikuusikon, kun taimet olivat noin kolmimetrisiä.”

Pari vuotta sitten metsikkö ensiharvennettiin. Nyt puita on noin tuhannella hehtaarilla – se on ehkä pikkuisen liikaa.

”Muutaman vuoden kuluessa metsikkö pitää harventaa uudestaan.”

Manninen on pystykarsinut lehtikuusensa pariinkin kertaan, ensin timpurin käsisahalla ja sitten oksasahalla neljän metrin korkeuteen.

Ylivoimaa etelän parhailla metsämailla

Lehtikuusi menestyy Pohjois-Suomessakin, mutta parhaiten se kasvaa eteläisen Suomen viljavimmilla metsämailla ja metsitettävillä pelloilla. Maan on oltava kuohkeaa ja vesitalouden kunnossa. Turve- ja savimaille lehtikuusta ei kannata istuttaa.

Lahonkestävyydestään huolimatta puu on altis juurikäävälle. Lisäksi hirvet tuhoavat lehtikuusia, joten syrjäisille metsäaukoille niitä ei kannata istuttaa.

Suositeltava istutustiheys on 1 300 tainta hehtaarille, siis keskimäärin 2,8 metrin välein. Istutusalalle riittääkin tavallista harvempi mätästys.

Vaihtoehtoisesti lehtikuusia voi istuttaa kuusen- tai koivuntaimien sekaan. Parhaat lehtikuusista kasvatetaan järeiksi tukeiksi sen jälkeen, kun ympäröivä puusto on hakattu.

Taimi-Tapion markkinointipäällikön Matti Katajiston mukaan lehtikuusen taimet ovat suunnilleen samanhintaisia kuin koivut. Lehtikuusentaimet voi istuttaa pottiputkilla.

Harvennetaan kuin rauduskoivikkoa

Lehtikuusikon menestyksen ratkaisevat taimikonhoito ja ensiharvennus.

Nopeasti ensi vuosista alkaen kasvavat taimet selviävät yleensä ilman heinäntorjuntaa, mutta varjostukselle ne ovat arkoja, joten lehtipuuvesakko on perattava viitisen vuotta istutuksen jälkeen.

Toisen kerran taimikko on raivattava, kun taimet ovat 4–7-metrisiä – tai jo aiemmin, jos vesakko varjostaa taimia. Parinkymmenen metrin pituusvaiheeseen asti rauduskoivut ja lehtikuuset kasvavat tasatahtia, joten aukkopaikkoihin voi huoletta jättää rauduksia.

Lehtikuusikot ensiharvennetaan varhain ja voimakkaasti 12–15 metrin pituusvaiheessa, eteläisessä Suomessa 10–20 vuotta istutuksen jälkeen. Kasvamaan jätetään 600–800 puuta hehtaarille.

Toistamiseen lehtikuusikko harvennetaan, kun puusto on 20-metristä. Kasvatettaviksi jätetään 500–600 runkoa hehtaarille, metsikön laadukkaimpia ja kookkaimpia puita.

Tämän jälkeen metsikkö voidaan harventaa vielä kaksi kolmekin kertaa. Viimeinen harvennus tehdään 80–90 vuoden iässä, ja kasvamaan jätetään 150–200 parasta puuta hehtaarille. 120–130 vuoden kiertoajalla ne lihovat jopa viisikuutioisiksi järkäleiksi.

Karsinta parantaa tyvitukkien laatua ja arvoa. Hehtaarin alalta karsitaan 300–500 laadukasta valtapuuta, joiden oksat poistetaan 5–6 metrin korkeuteen, eläviäkin voi karsia. Paras karsinta-aika on kevättalvi tai keskikesä. Karsinta tehdään, kun puut ovat taimikko- ja ensiharvennusvaiheessa.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito

Keskustelut

Kuvat