”Tien­varresta on helppo myydä”

Suomen suurimpiin metsänomistajiin kuuluva Harri Suutari myy puuta hankintakaupalla ja viihtyy korjuutöissä itsekin.

Harri Suutarin metsistä korjataan vuosittain 15 000 kuutiota puuta ja siitä 95 prosenttia harvennuksilta. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Mikään ei paljasta, että Ponsse-haalarissaan Kontiomäen Nesteellä kahvia särpivä kainuulainen metsänomistaja ja konemies on Suomen ykkösketjua liikkeenjohtajana ja hallitusammattilaisena.

Haastattelupäivänä Harri Suutarilla oli erityinen syy tyytyväisyyteen. Savottakelit olivat mainiot ja lisäksi elintarvikeyhtiö HKScanin aamulla julkaistu osavuosikatsaus kertoi yhtiön pitkän tappioputken päättyneen.

Suutari nimitettiin tänä vuonna yhtiön hallitukseen. HKScan ei tosin ole ensimmäinen vaikeuksiin joutunut yhtiö, jonka hallitukseen mies on kutsuttu. Syyskuussa hän luopui kuilun reunalta elävien kirjoihin palautetun teknologiayhtiö Componentan toimitusjohtajuudesta. Jatkossa hän lupaa keskittyä hallitustyöskentelyyn.

Kainuusta maailmalle

Äskettäin 60 vuotta täyttäneen Suutarin uraa voisi kuvata kainuulaiseksi versioksi amerikkalaisesta unelmasta. Sotkamolaisen työläisperheen vesa on saanut tehdä pitkän taipaleen liike-elämän huipulle.

Kipinä metsiin ja metsäkoneisiin saattoi syttyä jo lapsuudessa.

”Meillä ei ollut metsää. Isä ajoi traktorilla puuta Kajaani-yhtiölle, ensin vanhalla Nuffieldillä ja sitten Countylla. Muistan lapsena miettineeni, että on se komia rattori tuo County.”

Nyt hänellä on kolme omaa harvesteria ja erinäinen määrä muuta kalustoa.

Harri Suutarin tie liike-elämään alkoi, kun hän Eero-veljensä kanssa perusti Kainuun Automatiikka Oy:n 1980-luvun alkupuoliskolla. Yhtiö kehitti metsäkoneiden automaatiota, joka kiinnosti pientä vieremäläistä metsäkonevalmistaja Ponssea.

Kun Einari Vidgren 1990-luvun alussa osti Ponssen takaisin Skopilta, Eero ja Harri Suutarista tuli Ponssen vähemmistöosakkaita. Samalla Kajaanin Automatiikka sulautui Ponsseen ja Harri Suutari nimettiin Ponssen varatoimitusjohtajaksi ja sittemmin toimitusjohtajaksi. Hänen johdollaan yhtiö lähti valloittamaan maailmaa.

Ponssen johtajan pestit tapasivat Einari Vidgrenin suuruuden päivinä olla melko lyhyitä. Niinpä Suutarikin siirtyi 2000-luvun alussa hyötyajoneuvojen johtosarjoja valmistavan PKC Groupin johtajaksi. Myös PKC Group kasvoi hänen aikanaan globaaliksi, yli 20 000 ihmistä työllistäväksi suuryritykseksi.

Hakkuut tehdään talvella

Metsien hankinnan Suutari aloitti 2000-luvulla. Ensi alkuun se oli hankalaa, koska ostettavaa oli niukasti.

Tilanne muuttui, kun UPM ryhtyi myymään Kainuun metsiään. Tarjolle tuli isoja ja hyvin hoidettuja metsätiloja, jonne yleensä oli rakennettu myös kattava metsäautotieverkosto.

Nyt Suutarilla on metsää reilut 5 000 hehtaaria, kaikki hänen kotimaakunnassaan. Suomen metsäkeskuksen tilaston mukaan hän on Suomen neljänneksi suurin yksityinen metsänomistaja.

”Metsäpinta-ala alkaa riittää. Viime vuosina olen hankkinut enää vain omiin metsiini rajoittuvia tiloja. Hinnatkin alkavat olla kipurajalla myös täällä Kainuussa.”

Suutari myy puunsa hankintakaupalla ja korjaa ne omalla kalustollaan. Koneet ovat miehelle varmasti osin harrastus, mutta pelkästään siitä ei ole kyse.

”Korjaamme vuosittain 15 000 kuutiota puuta. Valtaosa siitä harvennuksilta. Olen palkannut kolme motokuskia, jotka ovat todella taitavia metsänkäsittelijöitä.”

Suutari viihtyy myös itse ajokoneen puikoissa, kunhan bisneskiireiltään kerkiää. Hänen kaksi maailmaansa voivat myös kohdata Ponssen hytissä.

”Olen joskus osallistunut puhelinneuvotteluihin metsäkoneen ohjaamosta. Muilla, eri puolilla maailmaa olevilla osallistujilla ei ole aavistustakaan millaisesta ympäristöstä palaveriin osallistun.”

Hankintakaupat sopivat Suutarin mukaan parhaiten jatkuviin isohkoihin puutoimituksiin.

”Ainakin isoille metsänomistajille oma korjuu voisi tarjota etuja. Se varmistaa kassavirtaa ja takaa, että metsänkäsittely on metsänomistajan hallussa. Lisäksi puu on helppo myydä tienvarresta. Esimerkiksi turvemaiden harvennuksia voi olla vaikea myydä pystykaupalla.”

Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 8/2019.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Keskustelut

Me

Kuvat