Suojeluohjelmassa tuhansien hehtaarien vaje

Metso-ohjelman lisärahoitus ei riitä takaamaan tavoitteisiin pääsyä.

Aleksi Puhtila yhdistää metsissään suojelun ja talouskäytön. Päätös siitä, hakataanko vai suojellaanko kuvan yli satavuotias kuusikko, syntynee lähivuosina. (Kuvaaja: Seppo Samuli)

Lehdot, perinneympäristöt, harjujen paahderinteet ja runsaslahopuustoiset metsät. Muun muassa näitä haetaan nyt Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaan eli Metso-ohjelmaan.

”Mitä lähempänä jo suojeltua aluetta suunnitteilla oleva suojelualue on ja mitä enemmän siellä on järeää lahopuuta, sen parempi”, sanoo maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Ville Schildt.

Metso-ohjelmassa on viime vuosina jouduttu katsomaan yhä tarkemmin, millaisia alueita suojeluun otetaan. Taustalla on rahoituksen väheneminen. Tälle vuodelle määrärahaa on kuitenkin luvassa hieman aiempia vuosia enemmän, maa- ja metsätalousministeriölle noin kuusi miljoonaa euroa ja ympäristöministeriölle noin 25 miljoonaa euroa.

”Maa- ja metsätalousministeriön rahoista noin miljoona on tosin viime vuodelta siirtyviä rahoja”, Schildt sanoo.

Korvausta vastaan

Metso-ohjelman tavoitteena on, että metsiä olisi vuoteen 2025 mennessä suojeltu maa- ja metsätalousministeriön kautta 82 000 hehtaaria ja ympäristöministeriön kautta 96 000 hehtaaria. Schildtin mukaan tavoitteeseen ei nykyisillä rahamäärillä päästä.

”Jos rahoitus pysyy tällä tasolla, tehdään suojelutoimia vuoteen 2025 mennessä noin 64 000 hehtaarilla. Tavoitteeseen pääseminen edellyttäisi noin seitsemän miljoonan euron määrärahatasoa”, hän arvioi.

Ympäristöministeriössä tilanne on toinen.

”Suojelutavoitteesta on nyt saavutettu vajaat 70 prosenttia eli aikataulussa ollaan”, sanoo ministeriön ympäristöneuvos Päivi Gummerus-Rautiainen.

Vaihtoehtona suojelu

Tammelassa Kanta-Hämeessä sijaitsevassa kuusikossa metsän suojelu on varteenotettava vaihtoehto. Lumen peittämät kuuset ulottuvat yli kolmenkymmenen metrin korkeuteen. Siellä täällä näkyy jokunen maahan kaatunut runko. Hiljaisuuden rikkoo vain kuusen latvasta lentoon lehahtava metso.

”Keväisin täällä on aikamoinen viserrys”, kertoo metsänomistaja Aleksi Puhtila.

Kuusikossa ei ole Puhtilan mukaan koskaan tehty hakkuita, ja valtaosa puista on reilusti yli sadan vuoden ikäisiä.

”Metsäyhtiön miehet ovat laskeneet, miten paljon kuusikosta saisi hakkuutuloja. Metsään liittyy kuitenkin myös tunnearvoja, joten sitä olisi sääli hakata.”

Metso-ohjelmasta Puhtilalla on kokemusta viime vuodelta. Hän suojeli silloin ohjelman kautta viiden hehtaarin suuruisen, parisataavuotiaita mäntyjä kasvavan suoalueen. Suoalueesta hän teki kymmenen vuoden suojelusopimuksen, mutta kuusikon kohdalla Puhtila mietti yksityisen luonnonsuojelualueen perustamista.

”Kuusikko olisi kelpuutettu mukaan Metso-ohjelmaan, jos olisin laajentanut suojeltavaksi kaavailemaani aluetta hieman. En ole kuitenkaan varma, olenko valmis siihen.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 1/2018

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Keskustelut