Metsä on meidän tarinamme, ja se on ollut sitä yhtiön perustajasta Antti Ahlströmistä saakka”, Peter Seligson linjaa. Hän on äitinsä suvun kautta Antti Ahlströmin jälkeläinen viidennessä polvessa.
Juuri nyt tärkein asia 175 vuotta täyttävän A. Ahlströmin hallituksen puheenjohtajan työpöydällä on ”uusvanhan” strategian vieminen käytäntöön.
”Palaamme juurillemme ja keskitymme metsä- ja kuituteollisuuteen sekä ympäristöteknologiaan. Kovaa ydintämme ovat Ahlstrom, Munksjö, Suominen ja Metsäkonepalvelu. Ne edustavat meidän omaa toimialaamme, suvun historiaa ja niistä meidät myös tunnetaan.”
Maailman suurin
Ahlstrom Oyj on maailman suurin puukuitupohjaisten erikoismateriaalien, kuten suodatin- ja laboratoriopapereiden, valmistaja. Esimerkiksi covid-testitikkujen reagenssi- eli indikaattoripaperi on Ahlstromin valmistamaa.
Suvun omaisuudesta noin puolet on kiinni Ahlstromissa. Yhtiön toinen pääomistaja, Bain Capital, suunnittelee luopuvansa omituksestaan kuluvan vuoden aikana.
”Me emme ole luopumassa omistuksestamme. Ahlstrom on kehittynyt viime vuosien aikana hyvin. Se on nyt maailman johtava yritys omalla alallaan, ja orgaaninen kasvu jatkuu”, Seligson sanoo.
Miljardien arvoisen yhtiön lunastaminen kokonaan suvun haltuun olisi hänen mukaansa kuitenkin liian suuri pala purtavaksi. Siksi osuus Ahlstromista siirtyy joko toiselle pääomasijoittajalle tai päätyy jälleen pörssiin.
Munksjötä Ahlströmit kehittävät edelleen erikoispaperivalmistajana. Molempien yhtiöiden perusta on tiukasti metsässä, sillä myös kuitutuotteiden raaka-aine on sellu. Ahlstrom onkin yksi suurimmista sellun ostajista.
Omat puut myydään hankintakaupalla
Seligson antaa haastattelun Ahlströmien pääkonttorissa Helsingissä Etelä-Esplanadilla. Suku omistaa paraatipaikalla sijaitsevan talon, jossa toimii myös perinteikäs ravintola Savoy.
Neuvotteluhuoneen seiniä koristavat sekä Antti Ahlströmin että yhtiötä hänen jälkeensä johtaneen puolison Eva Ahlströmin muotokuvat.
Ahlströmien noin 37 000 hehtaarin metsäomaisuudesta merkittävä osa periytyy 1800-luvulta, kun Antti Ahlström laajensi liiketoimintaansa laivanvarustuksesta sahatavaraan ja hankki merkittävät määrät metsää Satakunnan alueelta. Siksi metsällä on Ahlströmeille myös sukuhistoriallista tunnearvoa.
Muutama vuosikymmen sitten metsäomaisuus oli paljon suurempi. Ahlströmit luopuivat paperin valmistuksesta jo vuosikymmeniä sitten. Osana tätä kehitystä Varkauden tehdaskombinaatti siirtyi Ensolle 1980-luvun lopulla, kaupassa meni myös 150 000 hehtaaria metsää. Ne ovat nyt Tornatorin omistuksessa.
”Metsä on hyvä omaisuuserä perheyhtiölle, me uskomme siihen. Varkauden suurmyynnin jälkeen olemme kartuttaneet metsäomaisuutta 500–1000 hehtaarilla vuodessa. Viime vuosina olemme myös myyneet metsäpalstoja vähemmän strategisista kohteista, koska metsän hinta karkasi Ukrainan sodan seurauksena. Nyt puuraaka-aineen hintakupla alkaa olla pois. Jää nähtäväksi, seuraako metsämaan hinta perässä.”
Ahlströmit hakevat metsästään parempaa tuottoa myymällä leimikot hankintakaupalla.
”Operointikustannukset jäävät alhaisemmaksi, koska me teemme suurimman osan asioista itse. Jos ulkoistat kaikki palvelut, mukaan tulee monta välistävetäjää. Emme tee juurikaan pystykauppoja.”
Yhtiön metsäomaisuutta hallinnoivan metsäosaston johtajana aloitti juuri Mika Wahlman.
Pääosin Länsi-Suomessa sijaitsevissa metsissä toteutetaan jaksollista kasvatusta. Kivisemmillä mailla, mäntyä uudistettaessa, on käytössä myös luontainen uudistaminen. Lisäksi korpimetsissä harjoitetaan jatkuvaa kasvatusta.
Peter Seligson
Ikä: 61
Työ: A. Ahlströmin päätoiminen hallituksen puheenjohtaja
Harrastukset: Historia, metsästys, viini
Ilmastomuutokseen varaudutaan tutuilla konsteilla. Kuuselle sopivat kohteet valitaan entistä tarkemmin, puustorakenteen annetaan kehittyä monipuolisemmin ja harvennuksissa jätetään kaikkia puulajeja. Monimuotoisuutta haetaan säästöpuilla ja suojakaistoilla, myös lahopuiden määrää on nostettu.
”Hyödynnämme Metso-ohjelmaa. Lisäksi teemme myös vapaaehtoista suojelua.”
Viinitila Ranskassa
Omaa talousmetsää Peter Seligsonilla ei ole, omistusta on hänen mukaansa riittävästi sukuyhtiön kautta.
Seligsonilla on Ranskassa tosin viinitila, jonka ympäristöstä oleva virkistyskäyttöön varattua metsäalaa hän on vähitellen kasvattanut. Nyt tilan koko on jo 50 hehtaaria.
”Henkilökohtaisesti olen kaupunkimetsäintoilija. Vaikka rakastan luonnontilaista metsää, ymmärrän hyvin, että kaikki metsä ei voi olla luonnontilaista. Peltoa voi olla monenlaista. Metsä ja sen hyödyntäminen on tavallaan osa maanviljelyä. Sen on toki oltava vastuullista – kaikki metsänhoito ei ole ympäristölle hyväksi. Meidän pitää tavoitella aina parempaa.”
Metsäkonepalveluissa tavoitteena kasvuloikka
Vaikka Ahlströmit teettävät paljon hankintahakkuita, he eivät ole käyttäneet uuden strategian ytimeen kuuluvan Metsäkonepalvelu Oy:n (MKP) palveluja lainkaan omissa metsissään. Yhtiö ei toistaiseksi toimi niillä alueilla, jossa suku omistaa metsää.
MKP:n markkinaosuus Suomen metsäkonepalveluista on vain parin prosentin luokkaa, niinpä täällä on Seligsonin mukaan valtavasti tekemistä. Kasvua haetaan myös Ruotsista, jossa metsäkonepalvelumarkkina on Suomen kaltainen. MKP:n noin 40 miljoonan euron liikevaihdosta jo 10 miljoonaa tulee Ruotsista.
MKP kasvoi juuri ostettuaan Keski-Suomessa toimivan Metsäkone Mäkinen Oy:n puunkorjuuliiketoiminnan. Seligsonin mukaan MKP neuvottelee parhaillaan useammasta yrityskaupasta.
Metsä Groupin päätös karsia urakoitsijoidensa määrä puoleen sataa laajenemishaluisen MKP:n laariin, Seligson arvioi. Toistaiseksi moni yrittäjä on odottavalla kannalla, sillä Metsä Groupin karsinta tapahtuu vasta kuluvan vuoden aikana.
”Nyt MKP voi ottaa kasvuloikan, ja me haluamme ottaa sen. Samaan aikaan palvelua pitää kehittää fiksusti. Yhtiöllä on täydet mahdollisuudet laajentaa palveluaan ja kasvaa kansainvälisesti alan suurimmaksi. Prosessi vie vuosia tai vuosikymmeniä.”
Kokonsa ja omistusrakenteensa ansiosta MKP:llä on skaalaetuja ja kykyä kehittää toimintaa omalla rahalla. Myös toimitusvarmuus paranee, kun työmaan eteneminen ei pysähdy yhden kuljettajan sairastumiseen.
”Halusimme tähän liiketoimintaan mukaan osin juuri siksi, että siinä on tapahtumassa teknologinen murros, johon pienemmät urakoitsijat eivät välttämättä pysty vastaamaan.”
Alalla on paljon eläköityviä yrittäjiä, joiden yritykselle ei ole jatkajaa tiedossa. Kun MKP ostaa yhden yrityksen, ilmaantuu useita muitakin halukkaita myyjiä. Koneet ovat kallistuneet kymmenen vuoden aikana, mikä panee nuoremmatkin yrittäjät miettimään miljoonaluokkaa olevan investoinnin kannattavuutta.
Rakettimaista kasvua ei kuitenkaan ole luvassa. Seligson muistuttaa, että metsän ja MKP:n, kuten kaiken muunkin sijoitustoiminnan, suhteen perheyhtiön kvartaali on 25 vuotta.
Raivokas kasvu ei olisi yrityksen kannattavuuden ja laatulupauksen näkökulmastakaan välttämättä paras ratkaisu. Alalla tarvitaan paikallistuntemusta, ja esimerkiksi leimikoiden rakenne poikkeaa Pohjois- ja Itä-Suomessa siitä, mihin yritys on vuosikymmenten varrella oppinut. Vuonna 1970 perustettu MKP toimii Hämeen ja Keski-Suomen alueella.
Kehitys ajamassa metsäfirmojen ohi
Metsäteollisuus on edelleen tärkein toimiala Suomen nettoviennillä mitattuna. Siksi puusta saatavan lisäarvon kasvattaminen on koko toimialalle tärkeää.
”Ahlstromin ja myös Munksjön tarina on jalostusarvon nostaminen. Valitettavasti muu Suomen metsäklusteri ei ole kasvattanut omien tuotteidensa jalostusarvoa samalla tavalla. Ahlstrom teki viime vuonna 3,5 miljardin euron liikevaihdolla suhteessa paremman tuloksen kuin Stora Enso, UPM tai Metsä Board”, Seligson toteaa.
Metsäteollisuuden pysähtyneisyyden syy on hänen mukaansa siinä, että perinteiset tuotteet käyvät edelleen kohtuullisesti kaupaksi. Niistä tulee kassavirtaa ja osingonmaksukykyä, mikä on riittänyt omistajille.
”Samaan aikaan kehitys ajaa vähitellen yritysten ohi. Jollain toisella teollisuuden alalla kuolema tulisi nopeammin. Puusta pitäisi saada huomattavasti nykyistä enemmän lisäarvoa. En näe tulevaisuutta sellaisessa liiketoiminnassa, joka kilpailee selluntuotannossa Brasiliaa vastaan.”
Metsäjättien tulevaisuus näyttää kuitenkin jo paremmalta. Metsäteollisuus on valjastanut VTT:n kehittämään uusia tuotteita kotimaisesta pitkäkuituisesta sellusta, ja uusia käyttötapoja tulee kuin liukuhihnalta.
”Suomessa on nyt aidosti ymmärretty, että puuraaka-ainetta voi jalostaa pidemmälle. Suurimman osan kaikista käytettävistä materiaaleista pitää olla biohajoavia ja vastuullisesti tuotettuja. Muovin määrää on pakko saada vähennettyä. Puupohjaisilla ja biohajoavilla muovituotteilla on rajattomat mahdollisuudet kasvaa.”
”Stora Ensossa Hans (Sohlström) ja Kari (Jordan) tekevät juuri sitä, mitä pitääkin. Hans oli aiemmin meillä töissä, ja hän voi nyt hyödyntää Ahlstrom-Munksjössä saamiaan oppeja. Yhtiön portfolio on hyvä ja metsien irrottaminen yhtiöstä on hyvä siirto.”
Myös Metsä Groupissa Seligson näkee paljon potentiaalia ja paljon tekemistä, hyvänä esimerkkinä Metsä Spring.
”Olen aina ollut vähän kriittisempi UPM:n suhteen, vaikka Suomessa yhtiötä arvostetaan. Kun katson UPM:ää teollisesta näkökulmasta, se on enemmän energia- ja selluyhtiö, eikä se ole mielestäni satsannut riittävästi Raflataciin. Nyt UPM myi viimeinkin painopaperit pois. Yhtiössä on paljon mahdollisuuksia, mutta enemmän kysymysmerkkejä kuin Stora Ensossa.”
Pääomaköyhyys näivettää Suomen
”Perustajamme Antti Ahlströmin ja myös muiden samaan aikaan 1800-luvulla vaikuttaneiden liikemiesten omaisuuden annettiin syntyä. Siitä Suomen tarina sai alkunsa, tarvittavat pääomat ja mahdollisuuden kehittyä.”
Asiat ovat Peter Seligsonin mukaan nyt huonommin. Pääoma ei pääse karttumaan eikä tuottamaan uusia investointeja eikä kasvua.
”Jos sinulla on pääomaa, et voi koskaan saada siitä tuottoa. Kaikki raha, minkä olet saanut osinkoina, menee Suomessa perintöveron maksuun. Asetelma ajaa siihen, että joko myyt firmasi tai et saa koskaan mitään. Tämä ei voi olla Suomen etu.”
Seligson vertaa Suomen tilannetta Ruotsiin, joka luopui perintöverosta. Maahan on karttunut jo merkittävä määrä yksityistä pääomaa, mikä mahdollistaa kasvavien yritysten pysymisen maassa. Lisäksi pääomaa riittää myös uusille yrityksille.
”Suomalaiset pörssiyhtiöt vain tehostavat toimintaansa, hakevat säästöjä ja maksavat tuloksensa osinkoina. Uutta liiketoimintaa ei synny”, Seligson toteaa.
”Pelkään, että tarvitsemme törmäyksen seinään ennen kuin suunta muuttuu. Talous ei kasva sopeutuksilla, tarvitaan myös toinen puoli. Jo tehty velkajarru on yksi osa ratkaisua, toinen olisi perintöveron poistaminen.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään