Maaliskuun kolumnissaan Mikko Riikilä kirjoitti, kuinka lannoituskokeita ei ole tehty sitten 60–70-luvun. Tämä on valitettava ongelma, johon olen itsekin yrittänyt saada muutosta vuosien varrella – minut kutsuttiin muutamia vuosia sitten jopa maa- ja metsätalousministeriön puheille kertomaan metsälannoituksen mahdollisuuksista ja haasteista.
Olen kuitenkin Mikon kanssa eri mieltä siitä, etteikö lannoituksen kannattavuudesta olisi nykyään tietopohjaa. Vaikka virallisia lannoituskokeita ei olekaan toteutettu, tietoa metsäalan ammattilaisille on kertynyt ihan käytännön kautta. Työskentelin itse Yaralla nelisen vuotta metsälannoitusten parissa, jonka jälkeen aloin myydä lannoituksia oman yritykseni kautta. Olenkin siis yksi näistä Mikon mainitsemista innokkaista yrittäjistä, jotka saavat leipänsä metsälannoitusten kaupittelusta.
Intoahan minulla riittää, eli kiitoksia vain kohteliaisuudesta! Käytännön työn kautta minulle on myös kehittynyt varsin hyvä tietotaito siitä, kuinka lannoitus metsään vaikuttaa: on otettu neulasnäytteitä lannoitetuista ja lannoittamattomista puista, tutkittu lustoja ja opittu niiden pohjalta. Sanoisin siis, että näitä innokkaita yrittäjiä kannattaa kuunnella, sillä heillä on näistä asioista vankka kokemus.
Tuhkan mukana tulevien ravinteiden absoluuttista määrää on tutkittu suht vähän, mutta se tiedetään, että 40 kg fosforia hehtaarille ja 100 kg kaliumia hehtaarille ovat riittäviä luvattujen kasvuvasteiden saamiseksi. Selvennyksenä vielä, että rakeistetussa tuhkassa ravinteet ovat tiukemmin rakeissa kiinni, joten kasvuvastetta joudutaan odottamaan hieman kauemmin kuin irtotuhkan osalta, jossa ravinteiden vesiliukoinen osuus on nopeammin puuston saatavissa. Kasvuvasteen nopeus riippuu myös siitä, kuinka pahaksi ravinnehäiriö on päässyt.
Mikko totesi myös, että jos lannoituksen avulla keskimääräinen kasvun lisäys on 15–20 kuutiota hehtaarilla, sen on oltava jossain paljon suurempi. Avaan tätä hieman. Jos ajatellaan, että kasvua tulee vuodessa 15 lisäkuutiota hehtaarille ja hehtaarilla kasvaa vaikkapa 700 puuta, tuo 15 kuutiota jaetaan 700 puulle. Se tarkoittaa, että jokaisen puun lusto kasvaa millin puolellaan. Se tulee aivan pomminvarmasti, jos vain lannoituskohde osataan valita oikein.
Lannoitusta ei tehdä ”helpottamaan jumahtanutta kasvua”, vaan se toteutetaan hyvässä kasvussa olevaan metsään, jota on hoidettu ja harvennettu säännöllisesti. Puiden jalostuksen kautta metsän kasvua on saatu nostettua jo 20–30 prosenttia sitten 70-luvun. Varsinainen hyöty puiden jalostuksesta tulee esiin kuitenkin lisäravinteiden kautta: kun metsä kasvaa hyvin, puut myös pystyvät hyödyntämään lannoituksen kautta levitettyjä ravinteita tehokkaammin – ja kasvavat näin ollen entistä paremmin.
Lisää aiheesta: Riikilä | Lannoitus kannattaa – mutta tietääkö kukaan, kuinka hyvin?
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Ammattilainen tekee nyt aloittelijan virheen:
”kasvua tulee vuodessa 15 lisäkuutiota hehtaarille”
Ei tule.