Särä syntyi alun alkaen mahdollisesti lihan säilömisen tarpeisiin. Vanhastaan lihaa ja kalaa kuivattiin ulkona. Uunissa kuivaaminen nopeutui ja sitä voitiin valvoa tarkemmin.

Liha voitiin panna uuniin vaikkapa varpujen tai olkien päälle. Uunin pohjalle valuva rasva saatiin talteen, kun keksittiin asettaa lihan alle puukaukalo. Särä syntyi ilmeisesti juuri rasvan talteen ottamiseksi.

Niemelän torpan särä

Särä veistettiin niin pitkäksi kuin uuniin mahtui. Sitä ei veistetty kaukaloksi, vaan pölkynpuolikkaan tasaiseen pintaan veistettiin kaksi tai kolme syvää kourua. Toisessa päässä kourut yhtyivät ja yhtymäkohtaan tehtiin reikä, josta rasva valui särän ulkopuolelle.

Kun särä asetettiin uuniin, jätettiin reiällinen pää uuninsuun ulkopuolelle. Valuva rasva kerättiin talteen reiän alle asetettuun astiaan.

Vanhat, museoihin talletetut särät ovat usein veistoksellisen kauniita. Tutustuin tarkemmin Konginkankaan Niemelän torpan särään. Torppa irtaimistoineen on siirretty Helsinkiin, Seurasaaren ulkomuseoon vuonna 1909.

Torpan särässä yhdistyvät puu, veistäminen ja lihan paistaminen kuin yhdeksi kertomukseksi reilun sadan vuoden takaa. Puun rungon muotoa on käytetty hyväksi särää muotoiltaessa. Koivupölkyn puolikkaan kuorittu, muhkurainen ulkopinta kaartuu särän ulkopintana. Alapuolelta rungonpuolikasta on vain kirveellä tasoiteltu, jotta särä pysyy keikkumatta paikallaan.

Uuninsuuhun jäävä pää on kavennettu ikään kuin veneen keulaksi. Uunin suun puolelta Niemelän torpan särä on veistetty matalammaksi ja uunin perältä korkeammaksi, joten rasva on valunut varmasti hyvin kouruja pitkin.

Veistetty ja paistettu

Niemelän torpan särän kourut on muotoiltu voimakkailla kirveeniskuilla. Veistäjä ei ole ollut turhan tarkka, vaikka on paikoin silotellut kirveenjälkiä kaarevateräisellä vuolimella.

Koivu hohkaa särän sisäpinnassa vaalean ruskeana. Valon osuessa särään sopivasti pinta suorastaan kiiltelee. Paistettava liha ja siitä valunut rasva ovat suojanneet kirveen ja vuolimen sileitä jälkiä leivinuunin kuumuudelta.

Ulkopinta on karhea ja tumma, hiiltynytkin syvällä uunissa olleesta päästään. Joskus lihaa paistettaessa se on syttynyt tuleen. Hiiltyneen puun pinta on halkeillut pitkittäin ja poikittain. Erään kansanetymologisen tulkinnan mukaan särä onkin saanut nimensä juuri tästä – säröilystä.

Vuosien varrella särä on muuttunut paistoalustasta paistoastiaksi, ikään kuin uunivuoaksi. Ryhtyessäni veistämään särää päätin kuitenkin seurata vanhaa perinnettä siinä määrin, että puun kaareva muoto saisi määrätä astian ulkomuodon. Veistojäljet päätin jättää näkyviin, kuten Niemelän torpan vanhassa särässäkin on aikoinaan tehty.

Särät on perinteisesti tehty haavasta tai koivusta. Tuoreesta puusta veistäminen on kevyempää, mutta silloin särää on kuivatettava huolellisesti ennen käyttöönottoa. Itse veistin särän vuosikausia kuivuneesta haavasta. Haapa on kuivanakin sen verran pehmeää, ettei kaukalon kovertaminen siihen ollut ylivoimaista.

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 7/2018.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.