”Tutkimuksen tarve voimakkaassa kasvussa”

Tutkijoiden tehtävä on ennakoida tulevaisuuden tarpeita jo siinä vaiheessa, kun käytännön toimijat eivät vielä osaa pukea niitä sanoiksi, sanoo Luonnonvarakeskuksen pääjohtaja Johanna Buchert.

Yhteistyö käytännön toimijoiden kanssa on Johanna Buchertin mukaan tutkimustoiminnan elinehto.

Vastaus tulee hetkeäkään epäröimättä: puustomme määrä on kasvanut ja metsiemme puuntuotannollisesti suurin kestävä hakkuumahdollisuus on reilut 84 miljoonaa kuutiometriä. Näin Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat ovat valtakunnan metsien inventointitulosten perusteella laskeneet, ja näihin laskelmiin tutkimuslaitoksen tuore pääjohtaja Johanna Buchert luottaa.

Keskustelu hakkuista sai uutta puhtia, kun hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi lokakuussa uuden raporttinsa. Osa hillitsisi ilmastonmuutosta vähentämällä hakkuita, osa lisäämällä. Ilmastonmuutosta kiihdyttäviä hiilidioksidipäästöjä kun voi sitoa sekä kasvavaan metsään että puusta valmistettaviin tuotteisiin.

Buchert toteaa, että Luken laskelmissa ei ole huomioitu Suomen metsille asetettavaa hiilinieluvelvoitetta. Hakkuiden lisääminen edellyttää myös panostusta luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Viime vuonna metsistämme hakattiin reilut 70 miljoonaa kuutiometriä.

Metsäkeskustelu on Buchertin mielestä lähtenyt hakoteille. Nyt olisi keskityttävä erityisesti siihen, miten fossiilisten raaka-aineiden käytöstä aiheutuvia päästöjä voidaan vähentää.

”Esimerkiksi muovia voidaan korvata puulla, ja puurakentaminen sitoo hiiltä pitkäksi aikaa. Fossiilisia raaka-aineita korvaavia puutuotteita on kehitettävä lisää. Samalla on tietysti varmistettava metsien hyvä kasvu ja hiilen sitominen”, hän sanoo.

Ei yhtä oikeaa metsänhoitotapaa

Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii tutkimusta. Metsien rooli kasvavana hiilinieluna ja fossiilisten raaka-aineiden korvaajana on yksi osa-alue, jolta tutkimustietoa tarvitaan lisää.

”Metsäntutkimuksen tarve on voimakkaassa kasvussa. Tutkimustietoa tarvitaan aina metsänjalostuksesta lopputuotteisiin asti. Vain tutkitulla tiedolla voimme ratkaista tulevaisuuden haasteita.”

Metsien kasvun Buchert turvaisi monipuolistamalla metsänhoidon menetelmiä. Sekä avohakkuisiin perustuvalle tasaikäisrakenteiselle metsänkasvatukselle että jatkuvalle kasvatukselle, jossa metsät pysyvät peitteisinä, on paikkansa.

”Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa hoitaa metsiä. Jatkuva kasvatus sopii jollekin paikalle, päätehakkuukasvatus toiselle.”

Metsäntutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaiset metsänhoitotavat millekin alueelle sopivat ja miten eri menetelmillä varmistetaan ekologinen kestävyys. Buchertin mukaan kyse ei kuitenkaan ole vain kasvatustavan valinnasta, vaan myös puuntuotannon tehokkuutta voidaan vaihdella. Puuntuotantoa voitaisiin tehostaa sellaisilla alueilla, joilla ei ole erityisiä luontoarvoja, kun taas luontoarvoiltaan merkittäviä kohteita voitaisiin suojella nykyistä kattavammin.

”Esimerkiksi suot ovat haastavia ympäristöjä, joten siellä kannattaa miettiä monenlaisia ratkaisuja.”

Yritykset mukaan

Merkittävä osa Luken viranomaistehtävistä ja noin puolet tutkimustoiminnasta liittyy metsiin. Metsien kiertoaika on useita kymmeniä vuosia, joten metsäntutkimus vaatii pitkäjänteisyyttä.

”Haastaisin metsäalan yrityksiä osallistumaan vahvemmin myös soveltavaan perustutkimukseen. Ongelmat pystytään ratkaisemaan vain yhteistyöllä”, Buchert sanoo.

Artikkeli julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 7/2018.

Vuoden 2017 hakkuumäärät korjattu 15.11.2018 noin 60 miljoonasta kuutiometristä reiluun 70 miljoonaan kuutiometriin.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito

Kuvat