Yhtymästä yhteismetsäksi

Serkukset halusivat säilyttää metsätilan sukupolvenvaihdoksessa yhtenäisenä. Ratkaisuksi löytyi yhteismetsä.

Antti Järvinen on iloinen siitä, että edellinen sukupolvi oli tehnyt tilalla metsänhoitotoimet ajallaan. Varttunut männikkö kasvaa kuivahkolla kankaalla poikkeuksellisen vehreänä harvennusten ja kolme vuotta sitten tehdyn kasvatuslannoituksen ansiosta. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Pääkaupunkiseudulla asuva Antti Järvinen ei osannut pikkupoikana Kivijärvellä sukunsa metsissä retkeillessään arvata, että jonain päivänä hän toimisi tilalle perustetun yhteismetsän puheenjohtajana. Järvisen äiti sisaruksineen omisti Kivijärven Lokakylällä sijaitsevan noin 600 hehtaarin metsätilan yhtymänä. Vuonna 2014 tehdyn sukupolvenvaihdoksen myötä omistusmuoto muuttui yhteismetsäksi.

”Vanhempamme halusivat tehdä sukupolvenvaihdoksen suunnitelmallisesti ja hyvissä ajoin. Me taas halusimme serkkujemme kanssa säilyttää metsätilan yhtenäisenä. Siksi yhteismetsä nousi hyväksi vaihtoehdoksi”, Järvinen kuvailee.

Näin syntyi kuuden osakkaan, kolmen veljesparin, omistama Otsolan yhteismetsä.

”Keski-Suomen metsänhoitoyhdistyksestä saimme tärkeää apua sukupolvenvaihdoksen toteutukseen. Omistusjärjestelyt tehtiin kauppana siten, että pystymme nyt yhteismetsänä hyödyntämään metsävähennystä puukaupoissa”, Järvinen toteaa.

Yhteismetsän tuloksestaan maksama pääomatuloveroprosentti 26,5 prosenttia on myös matalampi kuin yksittäisellä metsänomistajalla tai yhtymällä.

Palvelut kilpailutetaan

Kaikki Otsolan osakkaat asuvat satojen kilometrien päässä tilasta. Metsäasioiden hoitaminen sujuukin pääsääntöisesti verkon ja puhelimen välityksellä tuttuun metsänhoitoyhdistyksen toimitsijaan luottaen.

”Osakkailla on omat päivätyöt, joten käytännön metsätöiden tekemiseen tai suunnitteluun meillä ei ole juuri mahdollisuuksia. Toimitsija tekee yhteismetsälle säännöllisesti ehdotukset tarvittavista toimenpiteistä ja me teemme päätökset.”

Järvinen painottaa, että verkkometsäsuunnitelmat ja muut sähköiset palvelut ovat toimivia apuvälineitä, mutta eivät korvaa metsäammattilaisen työpanosta ja näkemystä.”

Vaikka ”luottomies” löytyy paikallisesta metsänhoitoyhdistyksestä, kilpailuttaa yhteismetsä aina sekä puukaupat että metsänhoitotyöt.

”Olemme huomanneet, että kilpailutus tuo usein merkittävän taloudellisen hyödyn. Joskus toteuttajaksi valikoituu metsänhoitoyhdistys, toisinaan joku toinen toimija.”

Kokouksen yhteismetsä pitää pääsääntöisesti kerran vuodessa. Paikkana voi toimia vaikka huoltoaseman kokoustila paikassa, jossa osakkaiden tiet sopivasti risteävät.

”Tavanomaisista metsäta­louden toimenpiteistä päätökset tehdään hyvin joustavasti kolmihenkisen hoitokunnan toimesta ilman erillisiä kokouksia. Noudatamme metsäsuunnitelmaa, joskin puukaupoissa voidaan painotuksia tehdä myös hintasuhdanteiden mukaan.”

Yhteismetsän byrokratiaa Järvinen ei ole kokenut ongelmaksi. Hän suositteleekin avoimesti yhteismetsää omistusmuotona myös muille.

”Tila säilyy yhtenäisenä ja metsätalous on suunnitelmallista ja järkevää. Tämä on fiksu ja joustava järjestely.”

Tunne metsäsi

Vaikkei Järvinen käytännön metsätöihin juuri ennätä, pyrkii hän perehtymään metsätilaan maastossa mahdollisimman monipuolisesti. Hiidenjärven rannassa sijaitseva mökki tarjoaa hyvän tukikohdan metsäisille retkille.

”Päätöksentekoa helpottaa huomattavasti, kun on käynyt tutustumassa kuvioihin paikan päällä”, Järvinen vinkkaa muillekin etämetsänomistajille.

Järvisen kohdalla tämä tapahtuu muun muassa kanalinnustusharrastuksen lomassa. Tulevana viikonloppuna mies onkin tiiviisti kanalintukauden aloituksen merkeissä yhteismetsän mailla.

”Alkusyksyn aamut teerijahdissa ovat ehkä hienoimpia hetkiä metsässä. Toisinaan voi kuulla metsonkin näppäilyä. Tänä syksynä on varmaan lupa odottaa aika hyvää lintuvuotta”, Järvinen arvelee.

”Suojelun korvauksesta voi neuvotella”

Otsolan yhteismetsän tärkein tehtävä on metsätalouden harjoittaminen, mutta se ei sulje Järvisen mukaan pois luonnon ja monimuotoisuuden huomioimista.

”Aina kun metsään tulee hakkuu, mietimme, onko kuviolla säästämisen arvoisia kohteita. Olemme rajanneet esimerkiksi purojen ympäristöjä ja muita monipuolisia luontokohteita hakkuiden ulkopuolelle omasta tahdostamme suosituksia laajemmin.”

Järvinen arvelee, että merkittävä osa metsänomistajista toimii jossain määrin samalla tavalla.

”Suomen metsissä on varmasti paljon tällaisia ´hiljaisia suojelukohteita´, jotka eivät ole minkään suojeluohjelman piirissä.”

Otsolan yhteismetsä on tosin kantanut kortensa kekoon myös virallisten suojelukohteiden suhteen. Yhteismetsän maille perustettiin tänä vuonna 22 hehtaarin laajuinen Metso-suojelualue, joka käsittää monipuolisen kattauk­sen erilaisia puustoltaan vanhoja metsäkuvioita rehevistä lammenrannoista karuihin kalliokumpareisiin.

”Ajatus kohteen suojelusta oli kytenyt yhteismetsän perustamisesta asti, mutta viimeisen vuoden aikana se konkretisoitui. Kun metsätilakokonaisuuden on oppinut tuntemaan, oli suojelupäätöksen tekeminen helpompaa.”

Yhteismetsä solmi alueesta pysyvän suojelusopimuksen ely-keskuksen kanssa. Lähtökohtana korvausneuvotteluissa toimi metsänhoitoyhdistyksen laatima puustoarvio.

”Hyvä oppi oli, että ely-keskuksenkin kanssa voi neuvotella korvaussummasta, eikä ensimmäistä tarjousta ole pakko hyväksyä”, Järvinen huomauttaa.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Blogit ja Kolumnit

Keskustelut

Kuvat